Huuh ja puuh, vihdoinkin tämä puolentoista viikon reissurumba on lopussa ;-)Olin keskiviikosta torstaihin erään työporukan kanssa Hauholla Wuolteen kartanossa kokoustamassa ja saunomassa. Perjantaina oli 14 työkaverin porukka täällä meillä koko päivän kesäpalaverissa, kokkailin aamupalan, lounaan ja raparperipiirakan iltapäiväkahveen kanssa.
Nyt lauantaista sunnuntaihin olimme Ristiinassa. Vietimme anopin myöhästyneitä 70-vuotisjuhlia paikallisten sukulaisten ja oman väen kanssa. Yhteensä 56 hlöä. Teemana oli 30-luku. Laitan piakkoin enemmänkin kuvia, jos saan luvan siihen. Siellä oli ihmisillä todella mainioita pukuja! Ja tunnelma oli hyvä. Tässä esimakuna kuva "piioista", jotka tarjoilivat väelle samppanjaa...
Mutta mukavaa on ollut!!!!
17 kommenttia:
ihanat kärrynpyörät!!!!
Juu, oishan ne ihanat. Väärä valotus vaan. Olis pitänyt olla valoja ja varjoja enemmän. Oikeastaan se on ylivalottunut. Otin kuvan digikameran automaattiasetuksilla, joten siitä tuli tasapaksu.
Mulla on olemassa Canonin EOS automaatti- + järjestelmäkamera,jolla saa monipuolisempia kuvia. Se on kuitenkin tavallisella filmillä toimiva. Siinä on hyvät objektiivit. Pienemmän perusputken polttoväliasetukset ovat 28-80 milliä. Pitempi putki on 75-300 milliä. Arkikäyttöön siis ihan kelvot zoomit. Se kamera vaan tuhlaa filmiä liikaa, kun tässä on jo tottunut digiläiskimiseen...
Siihen voisi kulemma ostaa uuden digirungon, johon nämä vanhat manuaaliobjektiivit käyvät. Pitänee harkita asiaa!
... juuh, digivaikutteiden varjopuolia!
mutta mua harmittaa, että digeistä tulee niin vähän kuvia paperille teetettyä. olenkin miettinyt pienen tavallisen pokkarin hankkimista taasen ihan tosissaan (vanha levisi, siksi ostin digin), saisi höppänöistäkin kunnon kuvia lähetettäväksi; ne kun kasvavat niin nopeasti, että sen kerran kun vie kuvia teetettäväksi, ovat lapsukaiset jo paljon isompia...
Joo ja Masi, mä haluaisin nähdä ne unikot ruispellossa! Tee oma blogi ja kuvat sinne... vai onko sulla jo ?
Ne ei muuten ole kärrynpyörät vaan todennäköisimmin hevosvetoisen haravakoneen pyörät. Meillä on samanlaiset jossain... siis Askolassa. Metsän reunassa tai ladossa. Kuin myös vanha puimakone, jota pelkäsin pienenä, se piti hirveää meteliä. Se seisoi siis paikallaan ja sitä käytettiin traktorin moottorilla hihnan avulla, joka luisti välillä pois pyörän päältä ja siksi sille kaadettiin välillä siirappia.
Niitetty vilja tungettiin sisään toisesta päästä ja muistaakseni sivulta tuli jyvät ja takaosasta oljet. Mielenkiintoinen masiina.
Pitäisi kuvata niitä vempaimia vaikka raatoinakin,ei niitä enää ole kuin museoissa (jos on).
hohoo, tämä blogien lukeminen lisää yleistiedon määrää hurjasti, ei kai kukaan viisas siis väitä blogisurffailun olevan ajan tuhlausta...? ;-)
minun omaa blogia saa kyllä odottaa muutaman vuoden, lapsukaiset ovat 4 vee ja 11 kookoo vanhoja, ei mulla ole aikaa eikä haluakaan tuottaa omaa sivua tällä hetkellä. lataan omia pattereitani kuntoilemalla iltanyöhällä ja sitten surffailemalla, jos en vanhanaikaiseen kirjaan jaksa tarttua, rästihommia riitäis vaikka muille jakaa... harmi, että vuorokaudessa on vain 24 h!
laitoin unikkokuvat siskokullalle, jos se vaikka viitsisi laittaa ne eteenpäin...? tattis vaan arja!
(mä en ole vielä kuvakikkailija, joten ne ovat aitoja "luomukuvia", hehee)
terkut vihdoinkin lämpimästä (helteisestä, mutta EN valita kuumuutta, niin kauan oli hyytävän kylmää) bernistä!
Juu! Unikot ruispellossa on todella kaunis kuva. Siihen kellonaikaan, kun Sikke kysymyksensä esitti, istuin bussissa kotimatkalla ja mietin, että antaisikohan Masi luvan julkaista sen kuvan? Sillä ehdolla tietenkin, että en omi sitä itse ;-) Uskomatonta sattumaa jälleen. Telpatiaa. Kuva tulee ens viikolla, se on työkoneen muistissa. Tai Masi, lähetä se uudestaan, avaamattomat työpostit näkyvät kotonakin!
Oli tässä eilen toinenkin telepatia. Ukkeli oli menossa golfaamaan. Siinä syy, miksi tulin bussilla kotiin. Yleensä käytän junaa ja ukkelia. Ukkelin ajamaa autoa siis...
N0, oli hiukan ylimääräistä aikaa ennen bussin lähtöä. Kävelin Stockalla kurkistelemassa kamoja. Yhtäkkiä oli pakko soittaa ukolle ja sanoa, että autossa ei ole Buranaa. Lainasin nääs hanskalokeron varapakkauksen viikko sitten. Ukko vähän nikotteli ja kertoi illalla, että se oli juuri sillä hetkellä nielaisemassa burtsin, koska sen kättä särki (painivat merimiespainia viikonlopun synttäreissä - isot miehet) ja se mietti, että autossa on lisää...
hyvä, jos vaan kättä särkee merimiespainin jälkeen, joskus sitä on joutunut etsimään kelloseppääkin painien jälkeen...
nimim. juhannus -93 (:-D)
Joo, Masi.
Olin sun pomo sinä kesänä lehtitalossa. Muistan aina, kuinka törmättiin eräänä aamuna metroasemalla. Sun kellossa oli jäljellä vain sekunttiviisari, joka oli korkkiruuveilla...
ja SE oli vipen kello, jonka lainasin kun omasta meni silloin juhannuksena lasi. enkä minä niitä itse koskaan rikkonut, se on asian uskomattomin puoli.
olisin edelleen hyvä kellotestaaja laatukelloille. ihme ettei kukaan ole minua "löytänyt" ...
Hee, nyt muistan lisää. Se oli joku työsuhdekello. Me kolme sisarusta saatiin samanlaiset. Sinä tuhosit oman ja Vipen kellot. Annoin lopuksi omani sulle, jotta voit antaa sen Vipelle,ja lopuksi sovittiin, että tästä ei puhuta mitään....
ei, mulla ei ollut sellaista samanlaista. mun kello, josta meni lasi, oli vanhemmilta saatu kallis 18-v. synttärilahjakello. vipeltä sain lainaksi sen lahjuskellon, kun mulla ei toista ollut (ja tämä sitten hajos itsestään just kun vippe oli tuuminut, että korjauta omasi ennen kuin se hänen kellonsa hajoaa...). ja sitten tulinkin nenä valkeana sinun juttusille, että eikö niitä teidän kelloja jostain löytyisi lisää!!!
Hajos itestään... haha ;-)
juu juu, oltiin ulkona ja sinä yönä vallitsi omituiset luonnonvoimat, hesan kesässä paljaan taivaan alla. en iskenyt kättäni silloin mihinkään kiveen, en kaatunut tahi kompuroinut. kun katsoin kelloa, pitäisikö lähteä kotiin, katsoin kauan... ei lasia, ei minuutti- tai tuntiviisaria, vain se kauniisti korkkiruuville vääntynyt sekuntiviisari, joka edelleen raksutti eteenpäin. kellon kohtalo jäi ikuiseksi arvoitukseksi!
ja sen toisen lasi hajosi, kun miehiselle itsetunnolle kävi vissin naispuolinen merimiespainin voittaja, ja kostoksi joku hyppäsi perinteisen juhannusyöpetankin tiimeissä selkääni. jolloin kaaduttiin. ja kellon kaatumaradalle osui kivi matkalle. so simply. i am innocent... ;-D
Tais olla Keijo...
ai, minä kun ajattelin, että ilman nimiä... :-)
seolilipsahdusonneksiilman sukunimeä
Lähetä kommentti