Elokuun viimeinen ilta

Syksy saapui
kylmä kolkko
pikkulinnut lensi pois...

Siinä kaikki tällä kertaa.

Lehti puusta...

Vanha kakara-aikainen laulu omasta muistista:

"Lehti puusta variseepi
päivä yötä pakenee
pikku lintu syksyn tieltä
kesämaille lentelee..

Minä pieni paimentyttö
lentohon en pääsekään
Tänne, tänne jäädä täytyy
syksyhyn ja ikävään..."

Kypsyvää!

Luumut ovat jo syötäviä ja omput kypsyvät täyttä häkää, mutta tomaatit ovat tänä vuonna toivottomia. Ollaan syöty vain yks puoliksi, ja siinä kaikki sitä lajia.

Aurinkoa vielä tarvittais, sillä sateeseenkin kypsyy.................

Ensimmäistä satoa...

...saadaan!

Tomaatit eivät ole tykänneet tästä pimeästä kesästä. Ensimmäinen urhea raakile kypsyi oranssiksi ja suurinpiirtein syötäväksi vasta tänään. Eipä ollut tarpeeksi makea... Kaikki muut ovat vielä vallan vihreitä, huoks.

Mutta tämä tomaatti halkaistiin kotona tasan, ja makua maiskuteltiin kunnolla ;-)

Aurinkoa tarvitaan!

Nokkonen...

...on ärhäkkä kasvi. Pistää, polttaa, nokuloittaa...

Ja nyt on oma olotila samanlainen. Kipeenä ei jaksais enää löhöillä neljän seinän sisällä. Lepoa on tullut jo ihan tarpeeksi. Piikittelen kaikkia ja kaikkea, joka sattuu lähettyville. Ärr...

Siellä, siellä se City on...

... eli Ruotsinmaata laivan kannelta katsottuna!

Kävinpä tässä Tukolmassa työmatkalla. Ja sääkin oli suorastaan verraton!

Maanantai-iltanana reissu alkoi, ja silloin se iski. Kaamea köhä. Tiistaina olisi ollut kaupunkipäivä. Vaan hyttipä siinä tuli tutuksi.
Kävin kannella ainoastaan toteamassa sääilmiön - kaupungilla kävelijät saivat hienon retken, kun pysyttelin sisätiloissa ;-)
Keskiviikkona kotiin, ja pakkolepolomaa on sitten koko loppuviikko...

Hikeä pukkaa, mutta nyt on aikaa lueskella peiton alla, ja ihan luvan kanssa!

Että semmoinen reissu se. Huokaus.

Vielä on...

...kesä voimissaan!

Viimeaikojen harmahtavat säät ja töiden alku melkein vetivät mielialan syksyyn. Onneksi aurinko näyttäytyi jälleen, ja onneksi on laiska viikonloppu edessä, joten elämä ja kuvat maittavat taas.

Mielenkiintoista, kuinka loman loppu tuntui melkein maailmanlopulta. Aina ja joka vuosi. Menee muutama viikko siihen, kun palautuu takaisin arkeen. Nyt siis meni kaks. Hyvänen aika, täällähän me eletään ja tehdään havaintoja toistemme kanssa ympäri vuoden!! Kommunikoidaan, keskustellaan kaikesta ihmeellisestä tai arkisesta. Mutta jostain syystä loman jälkeen sitä on ihan jäässä. Ja jähmeä. Eihän mikään lopu, vaan kaikki jatkuu edelleen, maaima kiertää radallaan...

Ja kesäkin on vielä kesken. Karviaiset syötävissä, omput raakoja, kisu ihmettelee kukkaa viljapellon vieressä :-)

Onneksi aika kuluu sittenkin hitaasti, kaamosloskamoskaan on vielä aikaa!!!

Hieman ylellisyyttä...

...työarkeen!

Auringonvalo osui somasti työhuoneeni ikkunalaudalle, joten kännykkäkameran käytön harjoittelu jatkuu... ;-)

Akut tyhjenevät...

...nyt kyllä ihan liian nopeasti loman jälkeen!

Laturi - armas aurinko - on suivaantunut jostakin ja piileskelee pilvien takana.

Mutta onneksi akut lataantuvat varajärjestelmälläkin, eli lystin pidolla! Minä huvitan itseäni täällä töissä opiskelemalla uuden (työ)kamerakännykän käyttöä! Ja haa, tässä tämän päivän tuotoksia ;-)

Vetistä

Kävimme tänään ajelulla, eli kastelemassa tällä kertaa Mikkelin seudun ;-) Ja katselimme samalla kyläpaikan kaloja. Niitä ei akvaarion ulkopuolinen sää hätkähdyttänyt!!!

Töihin lähtiessä...

...tänä aamuna klo 6.45 oli liian kaunista. Vielä tekisi mieli nauttia verkkaisista kesäisistä lomahetkistä pitkään...

Marjakuva on otettu ikkunan läpi. Se on villi pensas, joka on kasvanut mökin nurkille itsestään (tai lintujen avustuksella) vuosien varrella. Marjat jätetäänkin lintujen syysantimiksi!

Ennen sadetta...

...on maisema kauneimmillaan! Lähestyvät pilvet näyttävät uhkaavan tummilta, kaikki värit korostuvat luonnossa. Ja hups, sateen alkaessa ympäristö onkin sitten tasaisen harmaata. Ja näitä ilmiöitä riitti reissullamme ;-)

Tässäpä muutama auton vierestä tai ikkunan läpi läiskäisty kuva todisteeksi...

Vielä on kesää jäljellä?

Nii-iiih. Niin se loma kesti aikansa ja työt alkoivat maanantaina. Syksykö jo? Justiinsahan kesä alkoi? Onneksi tuvan takana olevan pellon viljelijä on kylvänyt maahan rapsia, joka kukkii vasta nyt (sisarensa rypsi kukki jo jussin tienoilla), on lähinäköpiirisä iloista keltaista.

Olimme noin puolitoista viikkoa reissussa, ajelimme n. 3500 km.

Ja tulipahan todettua, että vanha säävitsi ei ole sittenkään mikään vitsi, vaan ihan uskomaton juttu.

Toukokuun lopun helteiden jälkeen säät ovat olleet sitä sun tätä. Ei ainuttaakaan hellepäivää.

Starttasimme kohti lappia keskiviikkona 23.7. JA HAH HAH, sillä hetkellä, kun jätime Etelä-Suomen, sinne/tänne virtasi helleaalto. Reissumme aikana Pohjanmaan joet tulvivat ylittäen uutiskynnyksen. Olimme silloin siellä. Suomen päälaella (Inari, Utsjoki) oli reilusti alle 10 astetta. Olimme silloin siellä. Ja satoi... Sodankylässä vanhempieni mökillä ollessamme - teltassa nukkuessamme - satoi, vaikka mikään säätiedotus ei sellaista luvannut. Ja loppulomasta Kainuussa/Pohjois-Karjalassa puolestaan alueella riehuivat sellaiset myrskyt, että puita kaatui ja kellareita tyhjennettiin palokuntien avulla vesistä - ja taas uutiskynnys ylitettiin.

Tulimme kotiin myöhään perjantai-iltana 1.8. Ja johan sää viileni ja taas jytisi ja paukkui... Siitä asti täällä onkin satanut lähes joka päivä. Hmph. No, välillä on päivänsäde pilkahtanut hetkisen!

Tarttee vissiinkin ihastella tuota keltaista peltoa, kun aurinko pysyy sisukkaasti piilossa - tuohon se väläytti hetkisesti säteitään...

Saamelaista...

..tai häivähdyksiä siitä kuvissa!

Lomailtiin pitkään siellä sun täällä lapinmaassa, lomailtiin myös alkuasukkaitten aidoilla kotikonnuillaankin hetkisen.

Tässä muutama kuva Siidasta - Inarin lapinmuseosta, saamelaismudeon ulkotiloista, sekä Lapin markkinoista Vuotson porokylässä. Ja suurimman yllätyksen aiheuttikin porokylän uusi omistaja. Raid. Tai Mosku. Siis se näyttelijä Lehtinen... siellä se häärää nyt! En viitsinyt räpsäyttää hänestä paparazzikuvaa ;-)