Menin tänään töitten jälkeen tuvan takapihalle viltin päälle röhnöttämään simppareissa dekkarin kera. Kuvat ovat lähikuvia siitä nenun edustalta. Ajatukset pörräsivät kuitenkin työasioissa. Takana nääs vilkas reissukausi ja paljon erilaisia ihmisiä. Reissujen aikana treffattuun porukkaan mahtui mm. sokeita ja kuuroja. Kuuroilla on oma kielensä, viittomakieli, jolla on ihan virallinen asema Suomessa. Se on vähemmistökieli siinä missä ruotsi ja saamekin. Muita virallisia kieliä meillä ei ole. Virallisissa tilaisuuksissa he kommunikoivat tulkin välityksellä. Ja tietysti joskus muutenkin.
Löhötessäni takapihalla pistin pääni peiton alle pimeään, eli upposin oman hameeni alle (se oli muka teltta) . Halusin kirjata havaintoja siitä, miltä maailma vaikuttaa, jos ei näe ympäristöään, ja mikä merkitys on tällöin kuulolla. Tässä esimerkkejä noin varttitunnin ajalta:
- Aurinko katosi pilveen, selkänahka viileni
- aurinko tuli esiin, selkänahka lämpeni
- maantiellä meni iso rekka, pikkuauto, prätkä ja mopo...
- taivaalla lenteli useampi lentsikka, koska niiden eräs laskeutumisreitti menee tästä yli
- meni siellä helkopterikin. Luulin ensin äänen perusteella naapurin ruohonleikkuriksi, mutta kun se ääni vaan koveni....
- paarma puri persuuksista... AUTS!
- peipponen lirkutteli, sen jälkeen kirkui lauma tuntemattomia kiljukauloja...
- palokärki paukutteli sarjojaan sähkötolppaan. Ja johonkin metallilaattaan. Kyllä pärisi!
- lähistön likakaivosta lemahti pieni ... öh äh... olemassaolon merkki.
- tuuli sai syreenin lehdet havisemaan, kukista puolestaan pöllähti ihana löyhähdys... tuoksahdus?
- pieni lintunen lähti ihan vierestä lentoon, siivistä soma havina ja humahdus..
- kärpänen tahtoi tulla korvaan...
- Sepelkyyhkykin sanoi "huu huu huhuu"
***
Kylläpä tuo aika vierähtikin viltillä miettien. Seuraavaksi laitan korviin tulpat ja yritän miettiä sitä, mitä sitten havaitsenkaan. Maailmankuva muuttuu ihan erilaiseksi eri aisteilla.
***
Esimakua tulevasta. Kuurojen ei tarvitse katsoa aseman kelloa, kun junan lähtöaika lähenee. Riittää, kun katsoo junaan viime tipassa ryntäävien ihmisten ilmeitä...
6 kommenttia:
oho, johan tuli mieleen painamisen harjoitustakin samaan syssyyn... vai osaatko luettavia muistiinpanoja suljetuin silmin?
No, pakko tunnustaa, että lintsasin hieman. Kirjoitin kynällä vihkoon kurkistellen, mutta olin oikeesti melko sokko siellä hameen alla.
Joskus on hyvä miettiä näitä itsestäänselviyksiäkin.
Masi. Paketti on paketissa. Olen nolo. Lähtee kai maanantaina. Hahhah. Kyse on VANHOISTA synttärilahjoista..
heeheehee...
Onko synttärilahjat vanhentuneet jo vanhemmaksi kuin synttärisankari ? ;-)
ei paljosta puutu!!!
köh
Lähetä kommentti