keskiviikkona, elokuuta 30, 2006

Merirosvon aarre



Kävipä tässä pihallamme hirmuinen merirosvo heilumassa. Onneksi se ei löytänyt salaista suklaakätköä...

Itsasiassa tässä taannoin oikea rosvo kävi oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Meidän kesäpaikaltamme naapurikunta Mäntsälästä vietiin esineitä, huonekaluja ja astioita 1800- ja 1900-luvuilta. Osa arvokasta antiikkia, suurimmalla osalla esineistä kuitenkin vain tunnearvo.

Olipa joku rosvoista raahannut tuon kuvassa näkyvän ruukunkin takahuoneista eteiseen, luuli kai inkojen vanhaksi aarteeksi. Rosvopomo oli ilmeisesti antiikintuntija ja oli käskenyt jättää ruukun paikoilleen. Joo.. no, olen sentään tehnyt sen ihan itse savitöissä Lapinlahden kansanopiston kuvataidelinjalla, kun täytin kolmekymmentä... ei se kai VIELÄ antiikkia...?????

sunnuntaina, elokuuta 27, 2006

Vitkuttelua





Minä vitkuttelen. Huomenna pitäisi töissä olla yksi isohko muistio valmiina lähetettäväksi työryhmän jäsenille ympäri Suomen. Olen lykännyt ja lykännyt sitä, kunnes tilanne on se, että minun pitää tehdä se täällä kotona nyt viikonloppuna.

Aamupäivällä käväistiin Askolassa. En siis voinut tehnyt sitä silloin. Tulimme kotiin, ja vuorossa oli makaroonilaatikon teko. No, heti ruoan jälkeen ei millään voinut aloittaa hommaa, koska kaikki veri virtasi aivojen sijasta sulattamassa ruokaa. Siis ulos lueskelemaan lehteä.

Lähestyin iltapäivällä toiveikkaasti konetta. Päätin kumminkin aloittaa syksyn lenkkeilykauden just nyt, koska raikas ilma virkistää aivotoimintaa. Vaattet vaihtoon ja lenkille. Kas kummaa, lenkin jälkeen piti heittäytyä nokosille.

Nyt illalla sain vihdoinkin koneen auki. Ennen tekstinkäsittelyohjelman aukaisemista päätin kurkistaa blogiin. Oijoijoi, elokuisia kuvia on aivan liian vähän. Siis tossut jälleen jalkaan ja kamera käteen. Omenatkin ovat jo kypsymässä... Ja viljapellot puitu!

Tässä sitä nyt ollaan taas päivittelemässä. Luulen, että tänään menee myöhään sen muistion kanssa. Tai sitten aamulla kello soimaan jo viideltä ja aamulla hiljaiselle työpaikalle napsutelemaan. Aavistelen, että niin tässä vielä käy. Jos vaan muistan laittaa herätyskellon soimaan tavallista aiemmin...

tiistaina, elokuuta 22, 2006

Välimerensinistä!












Terkut Santorinilta, se on kuvaajan paratiisi. Kauniita yksityiskohtia löytyy lähes rajattomasti. Viikossa tuli napsittua viitisensataa digikuvaa, tässä muutama malliksi. Ties vaikka tämän jälkeen joitakin muitakin santorinikärpänen puraisee ;-)

Asuimme Kamarin turistikylässä saaren itälaidalla. Maasto oli siellä tasaisempaa, rannat mustaa laavakiveä tai -hiekkaa. Uiminen onnistui kyllä silti mukavasti.

Saaren länsirannikko on räjähtänyttä tulivuoren reunaa, josta aukeaa mahtava näköala kalderaan, jossa olevista saarista yksi on vielä toimiva tulivuori. Suurin osa kuvista on otettu juuri tällä puolella saarta sijaitsevista kylistä, jotka ovat rakennetut jyrkänteille. Fira on saaren "pääkaupunki" ja Oia kaunis, maalauksellinen taiteiljakylä, joka on kuuluisa auringonlaskuistaan.

Kävimme välillä ulkona syömässä maukasta ruokaa, välipalaksi popsimme mm. Santorinin omia tomaatteja (lautaskuva), joita ei missään nimessä saa sanoa kirsikkatomaateiksi.

Auringonlaskuristeily oli matkatoimiston järjestämä retki, mutta muuten ajelimme itse omilla retkillä kolmena päivänä paikallisbusseilla ja viimeiseksi päiväksi vuokrattiin auto.

Maaseudulla oli viininkorjuuaika menossa, viinipelloilla (polvenkorkuinen laji) kyykkivät perheet "vauvasta vaariin" keräilemässä satoa. Myös ne kuuluista tomaatit kasvoivat pelloilla kitukasvuisissa pensaissa. Otin näistäkin kuvia, mutta kaikkea näkemää ja kokemaa ei yksinkertaisesti voi laittaa tänne blogiin, tämähän menisi tukkoon heti ;-)

Summa summarum, viikko vierähti nopeasti. Menisin henkeäsalpaavien maisemien takia vielä saarelle uudelleenkin, mutta huoneen ottaisin sieltä auringonlaskun puolelta saarta...

Muutama vielä










Nämä kuvat ovat sitten pysysuunnassa otettuja äskeisten vaakakuvien vastapainoksi...
Rappuja, portteja, värejäkin - Santorini ei ole pelkästään sinivalkoinen!

lauantaina, elokuuta 12, 2006

Venäjän savut


Tämä on aivan uskomatonta, kuinka Venäjän metsäpalojen savut tulevat tänne Uudellemaalle saakka! Pari päivää sitten Helsinki oli aivan harmaan savuverhon peitossa. Oli pakko laittaa työhuoneen ikkuna kiinni, kun tuli huono olo.

Täksi päiväksi luvattiin samanlaista säätä. Tässä on tämän aamun savulautta tulossa Paippisiin klo 9. Otan tarvittaessa myöhemmin uuden kuvan, vaikka kuvat kyllä latistavatkin tilanteen...

On lööppien mukaan kuivin kesä sataan vuoteen!

torstaina, elokuuta 10, 2006

Syysilmiö myöskin vuorossa..


.. koska eilen löysin jotain keväistä. Vastapainoksi siis!

Jups. Tässä vasta miedosti ruskettunut koivu malliksi kuivan kesän sadosta. Kallioilla kasvavat puut tiputtavat jo lehtiään. Ruskan värit hehkuvat useassa paikassa. Pienijyväisiä peltoja puidaan jo, ja potut jäivät naperoiksi.

Kattellaan, kuin syys etenee......

keskiviikkona, elokuuta 09, 2006

Toukokuuilmiö elokuussa!


Hassua. Keväällä valoisuuden ollessa tällä tasolla sitä pursusi intoa ja odotti uutta kesää ja valoa. Ja ihasteltiin senhetkisiä olosuhteita. Ah, mikä kaunis väri, vihreys, keveys, kepeys, kevät...

Keskikesällä aurinko helotti ylhäältä korkealta, ja kaikki oli tasaisen vihreää.

Nyt ollaan taas auringon painuessa matalammalle päästy toukokuun valo-olosuhteisiin. Siitä esimerkkinä tämä kuva si(/y)reenistä. Nättiä jälleen!


Ja taustalla vanha vaahtera odottaa syksyistä esiinmarssiaan...

tiistaina, elokuuta 08, 2006

Ei se kesä loppunutkaan...





... vaikka työt alkoivatkin!

Hellekausikaan ei hellitä, vielä tänäänkin oli 25 astetta.

Viikonloppu vierähti Ristiinassa. Mökkeilyt siellä ovat tältä kesältä lopussa, joten haimme peräkärryllä omaisuutemme pois, kuten esimerkiksi vanhat patjat, peitot, tyynyt... Reissussa oli ukkelin vanhemmat, me ja ukkelin veli kolmine lapsineen. Kävimme parinkymmenen kilsan päässä ihanalla, syrjäisellä hiekkarannalla. Osa meistä meni sinne veneellä, osa autolla. Illalla vielä narrattiin kaloja mökin laiturilta.

Tässä siis vielä muutamat kesätunnelmat kuvina!

perjantaina, elokuuta 04, 2006

Elokuun aamut


Niinpä niin. Nyt on ensimmäinen työviikko loman jälkeen takana. Luonnolliset aamuheräämiset muuttuivat väkinäisiksi kellonsoittokammotuksiksi jo kuudelta! Olipa melkoisen hankala rytminmuutos.

Toisaalta aamuaikakin on hienoa aikaa. Jos nukkuu liian pitkään, ei näe tätä usvaa, joka leijailee peltojen yllä...

Mutta äkkiä nuo muutokset luonnossa tapahtuvat. Kyseessä on sama rypsipelto, josta otin keltaisena kukkivan kuvan 3.7., hieman eri suuntaan vaan. Sama kuvauspaikka kumminkin.

Sådant är livet...