Kesää muistellessa

Tänään on elokuun viimeinen päivä. Huomenna alkaa syyskuu, ja vuodenaikakin vaihtuu virallisesti kesästä syksyyn. Luonto vaan on viime päivinä temppuillut niin, että on antanut harhakuvan syksystä jo viikkoa liian aikaisin. Viime yönäkin lämpötila laski mökin nurkilla 1,9 asteeseen...

Mitkä olivat kesän kohokohtia? Ensimmäisenä tietysti tulevat siskojen vierailut Suomeen, olivat kumpikin mukavanpituisen jakson täällä. Toiseksi kohteeksi tuleekin valinnan vaikeus. Moskovan keikka vaiko lapin reissu? Vaikea kysymys. Lapin käyntejä en voi edes laskea, koska olen asunut siellä 9 vuotta, ja meijän perheellä on kesäpaikka siellä... Moskovassa käynyt vain kerran... IIK, jätetään ratkaisematta.

Mutta kesämuistokuvaksi laitan tähän kuitenkin kuvan Kaunispäältä (joo, satoi siellä, auton ikkuna oli välissä). Kesän valoisuus tulee niin kivasti esiin sateesta huolimatta. Ja maisema jatkuu kuvan ulkopuolella kauas, kauas, kauas...

Aikaisin aamulla...

"...suurella asemalla
katso pikku vetureita raiteillaan..."

Joku tuommoinen rallatus tuli otsikosta mieleen.

Aurinko nousee siinä kuuden kieppeillä. Työaamuina herätys on myöskin kuudelta. Silloin ei kyllä ehdi ihastella aamun ihanuutta, sillä heräämisrutiinit vievät kaiken ajan.

Tänään, lauantaina, noustiin kuitenkin tähän aikaan. Ukkeli oli menossa pelaamaan golfia, nyt veljensä kanssa. Minäkin havahduin ja päätin napsaista kuvan auringon noususta. Lähdenhän kohta itsekin junalla länsirannikolle hyvää ystävää tapaamaan...

"Pam pam pam pam , rumpu kaikuu, vilja kypsää on..."

Kaupunkimyrsky ja muita päivän ilmiöitä

Tänään myllersi Helsingissä.

Olen nähnyt ihmisten juoksevan hirveää vauhtia ratikkaan, jotteivat missaisi sitä, vaikka seuraavan tuloon olisi vain 5 min aikaa. Tänään koin sen, millaista on juosta letkassa ratikasta töihin. Ja lujaa... Salamat viuhuivat ympärillä, vettä tuli kaatamalla. Kadut lainehtivat tulvivasta vedestä... Meri mylvi vaahtopäisenä... Aamupäivällä oli pimeämpää kuin juhannusyönä. Työpaikan ikkunoista sitten ihailtiin ja kauhisteltiin salamoitten välkettä.

Helsinkiin annettiin jopa ulkonaliikkumisvaroitus, suositus pysyä sisätiloissa! Myrsky ja mylverrys kesti useamman tunnin. Jopa YLEn valtakunnalliset radiolähetykset katkesivat tunniksi!!! Hmm, aikamoista kriisinaikaharjoittelua sekin!?!

Iltapäivällä sitten selkeni, lämpeni. Aurinkokin pilkahti. Ja näin duunipaikan naapuritalon seinällä toisenkin kesäisen pilkahduksen - yksinäisen auringonkukan kivierämaassa. Erikoinen havainto sekin.

Olipas mainiota, että sattui kerrankin olemaan kamera kassissa! Tosin tehokkaampi kamerakin olis mainio juttu, tuon lähemmäksi auringonkukkaa en pystynyt zoomaamaan, vaikka seisoin kadun vastakkaisella puolella . No, ikkunakin oli 6. kerroksessa ;-)

Etnistä?

Oli tässä viikonloppuna naapurit iltaa istumassa ja lohipiirakkaa syömässä. Illan pimetessä ilma viileni, ja muksut käpertyivät viltteihin. Näistä hahmoista voi hyvällä mielikuvituksella hahmottaa parikin intiaania, taikka intialaisen....

Erilanen valo

Valo on erilaista etelässä ja pohjoisessa. Pohjoisen valoisa aika kestää pitkään, mutta kasvukausi on lyhyt kevään ja syksyn kylmyyden tähden. Kasvien värit ovat vahvoja.

Olimme pohjoisen keikalla heinä-elokuun vaihteessa. Siellä ylhäällä maitohorsmat vasta aloittelivat kukintaansa, ja niiden väri oli syvempi, kuin meillä täällä etelässä. Norjassa olivat juuri hehkeässä, tuoreessa kukassa metsäkurjenpolvet, joita me ihastelemme täällä jo ennen jussia. Ja kissankellot helkyttelivät hentoja kellojaan....

Laitan tähän parin lapin horsmien kuvaa.

Silti täytyy sanoa, että on tämä valo täällä etelässäkin jo muuttunut helteestä huolimatta (tänään 29 astetta). Varjot ovat pitkiä, ja ilmassa tuoksuu kypsyvä vilja. Mutta niistä kuvia ja tunnelmia myöhemmin...

Kesäkoti...

...eli muutin telttaan.

Eipä ole ennen töihinpaluu näin kovalta tuntunut. Voi olla, että palautumisaika Norjan reissulta oli liian lyhyt, tuli "kulttuurishokki". Mielimaisemasta - no, ihan mukaviin töihin, mutta muutos näitten ympäristöjen välillä oli liian nopea ;-)

Helteetkin alkoivat töiden alkamisen myötä. Tuttu ilmiö sekin, hah... Loman aikana ei ollut ainuttakaan hellepäivää. No, eipä ollut liian kuumaa eikä tukalaa. Työkaverit nauroivatkin, että valitse sinä Arja jo nyt ensi kesän loma-aika aivan vapaasti. He ottavat sitten ne muut viikot!

En halua ihan vielä jumittua sisäelämään. Kun kerran työpäivät vietetään neljän seinän sisällä, päätin olla edes yöt ulkona. Olen nyt nukkunut kolme yötä teltassa. Siellä uinuu todella makeasti, viime yönäkin oli vain 11,7 astetta, vaikka päivisin hellerajat ylittyykin.

Kissaotuskin on yöt ulkona. Se on ihmetellyt kovasti majapaikkaani. Tänä aamuna se ryömi telttaan jo kuudelta (työaamujen heräämisaika), ja halusi ruokaa. En jaksanut vielä kömpiä sisälle taloon, joten hätistelin Hanin tiehensä. Ei mennyt kuin vartti, kun se tuli uudestaan ylpeänä sisälle telttaan roikottaen linnunraatoa 10 cm:n päässä naamastani. -"Emäntä, tässä meille aamupalaa!"

Lappi ja Norja

Voihan vitalis. Tästä kuvalkadista se vasta vaikea juttu tulikin!

Oltiin reilut 10 päivää reissussa rakkaassa lapissa ja Norjassa. Norjassakin ollaan käyty liki parikymmentä kertaa aiemminkin, joten en tähän blogiin jaksa sitä maata hirveästi hehkuttaa. Vaikka hehkunkin itse aiheesta.

Blogini edelliselle sivulle heitin vain automme kuvan...

Mutta nyt, kun pitäis kuvia pistellä enemmänkin, niin tulikin tenkkapoo. Taas kerran - valinnan vaikeus. Krääh.

Laitan tähän litaniaan noin reilut parikymmentä kuvaa. Ne "ovat harvaan valikoituja" otoksia matkasta, josta tuli napsittua yli 400 kuvaa....

Tulkaa meille, kerrotaan enemmän. Nähtiin tavallisten maisemien lisäksi myös aidot lappalaismarkkinat Vuotsossa. Niin, ja Norjassa ajelime Varangerin vuonon aivan "maailman loppuun" saakka. Annijoki, Vesisaari, Vuoreija (sieltä löytyy sotakuvia), Hamningsberg. Kunnon Ruijaa siis, kveenien maata! Ja kuultiinkin siellä suomea puhuttavan.. Norjasta löytyy vuoria ja vuonoja, teräviä huipppuja, lumionkaloita ja putouksia. Pyöreitä tuntureita, tundraa! Varsin vaihtelevaa seutua, mutta aina ainakin minua sykähdyttävää.

Ja silti edelleenkin minua vaivaa ensimmäistä kertaa eläessäni ilmiö, että mitä mä näitä muille nyt selittelemään... Aakeeta laaketa ja silleen. Mutta minä tykkään siitä maasta ja meen vielä uudestaan. Tässä suomennetut sivut Varangerinvuonon pohjoisosista: http://varanger.itvardo.no/index.php?lang=fin
Lukekaa ees vanhoista noitavainoista Vardön alueella... Mielenkiintoista!

Outo juttu

Hassua.

Toissailtana tultiin reissusta kotiin. Nähtiin paljon, myös vanhan kodin, Kieringin koulun rauniot.

Se oli täydellinen reissu, ukkelin kanssa oli mukavaa. Otin noin 400 kuvaa, mutta juuri nyt ei huvita laittaa näytille yhtään niistä. Se oli niin privaattia lomaa, että kuvia on vaikea selittää... Huomenna alkaa työt. Norjassa pyörittiin ja Suomen lapissa. Tässä uskollinen automme eräällä rantatöyräällä...