Alkaneen kevätloman kunniaksi päätin tehdä Oikeaa Liharuokaa!
(Vähättelevästi: jauhelihat ja broiskunsuikaleethan sujahtavat meikäläiseltä vikkelästi kattilaan ja pataan. Näppärää ja nopeaa. Ja olenhan myös talouskoulun käynyt ihminen.)
Kokoliha on meillä melko harvinaista herkkua. Siksipä ostinkin tänään possunfilettä pienoisella kunnioituksella. Minä kun grillaankin mieluummin makkaraa kuin umpipunaista lihaa (toivottavasti talouskoulun ope ei näe tätä väittämää). Nyt kumminkin valmistetaan hellalla pataruokaa.
Okei. Viiltelin lihan hennoiksi siivuiksi. Silppusin sipulin. Käräytin ne kummatkin pannulla hiukan liian värillisiksi. Ja nyt olenkin jo kolmatta tuntia hauduttanut sitä lihaa mureaksi ja lisännyt vettä ja kermaa ja taas vettä ja taas jälleen kerran maistanut. Ja maustanut. Ja se liemi roiskuu ympäri liettä, sitä saa pyyhkiä reippaaseen tahtiin puhtaaksi. Ja jos haudutusliemi on liian suolaista, pitää lisätä vettä Mutta se liha ei ole kyllä mureaa vieläkään, vesi haihtuu ja suola jää... Ja onkohan tuossa lihassakaan enää mitään terveysvaikutteisia aineita jäljellä, kun se noin pitkään muhii ja haihtuu?
Siksipä annankin oman varman vinkkini. Osta purkki stroganoffia. On tatusti mureaa. Ja siistiä. Lisää hieman kermaa ja rouhaise myllystä pippuria päälle. Nam. Ja varmuuden vuoksi voit napsaista muutkin päivittäiset vitamiinisi purkista. Passaa kiireisillekin!
Ps. Stroganoff taitaa olla naudanlihasta, jospas tässä olikin possussa vika?
4 kommenttia:
Ostitko ulko- vai sisäfileetä ? Possunliha on hankalaa. Ulkofile tuppaa olemaan sitkeää ellei sitä nuiji ohueksi leikkeeksi tai hauduta tuntikausia uunissa. Sisäfile taas on huippumureaa mutta tarvitsee ensin ruskistuksen kuumalla pannulla joka puolelta että pinta menee kiinni eikä lihan nesteet pääse katoamaan sieltä sisältä. Sitten maustetaan ja paistetaan uunissa kokonaisena vartti tai sinnepäin riippuen fileen koosta. Otetaan pois uunista ja kääritään folioon jälkikypsymään. Tuloksena on murea ja kostea file, ja kun vielä tekee sille ihanan kastikkeen, njam... vesi kielellä ajatellen erään länsirannikon Mieskokin valmistamia herkkuja. Minäkin opin koko ajan siinä opetuskeittiössä.
Joo.
Länsirannikkohan tähän syynä...
Nooh, ei se aina niin hyvin mene ja hyvää ole. Oppirahat on saanut maksaa ja hampaat kirskuen on kyllä eräitä keitoksia syöty. Mutta nöyryydellä ja kärsivällisyydellä oppia hakien joskus jopa onnistuu...
Testaan tuleeko tähän päivämäärä...
Lähetä kommentti