Vaahteran kesäloma

Vaahteran ilmestymispäivä on ollut yleensä lauantai. Nyt kuitenkin sekä puu että kuvaaja pääsivät yhteisymmärrykseen. On paussin aika. Kun on koko kevään pakertanut, sen jälkeen ei jaksa muuta kuin huilia. Vaahterassa ei tapahdu enää mitään järisyttävää, joten puu jää lomalle heinäkuun alusta alkaen.

Syksyllä on aika paiskia töitä jälleen ja värjätä lehtiä riemunkirjaviksi! Vaahtera palaa siis myöhemmin kuvioihin. Alla pikakertaus, kuinka tähän tilanteseen ollaan tultu. Ensimmäinen kuva on otettu 1.4.

Ja vaikka palstan pitäjäkin jää ansiotyöstä lomalle perjantain jälkeen, tämä blogi jatkaa edelleen. Kuvaaja saa nyt vaan keksiä jotain muita kohteita helpon lököilijävaahteran sijaan. Aivot virkeiksi lomallakin ;-)

Vaahteran 13 viikkoa

Liljojen aikaan

Kesä etenee ilmiömäistä vauhtia. Äsken hehkuivat juhannusruusut, nyt niistä on enää rippeet jäljellä. Jänisten keväällä järsimä vaaleanpunaisen juhannusruusun tynkäkin jaksoi tehdä peräti yhden kukkasen tänä kesänä, tällä viikolla!

Nyt vuoroon astuvat erilaiset liljat. Tässä mm. keltapäivänlilja ja ruskoliljako tuo to toinen lie. Olen kuullut joskus sille sellaisenkin nimen, kuin keisarin pikarililja! Pitäisi varmaan tutkia pihakirjaa, tämä aavistelu tuli ihan omasta päästä. Ne kaksi voivat olla ihan eri näköisiäkin...

Mutta ensi viikolla taas uudet perennat valtaavat pihan!

Vauhdin hurmaa...

... sai jussina tarpeeksi tällä härvelillä, joka on vesiskootterin ja kumiveneen risteytys. Heppoja siinä on noin 75, joten kyllä se menee melkein liiankin lujaa. Tämä on semmoinen suvun kimppaostos viime kesältä. Itse menin vasta nyt ekan kerran kyytiin, koska olen ollut (ja olen vieläkin) epäluuloinen mokomaa kapistusta kohtaan. Mutta oli se silti mukavaa (ja jännittävää) olla ajelulla ja katsella ohi vilistäviä saimaanrantamaisemia!

Ja talviturkki on sitten heitetty menemään, vesi oli lämmintä kuin linnunmaito :-)

Juhannusvaahtera...

...virkistäytyy vesisateessa. Samoin muukin luonto. Takana on liki kahden viikon helleaalto, ja sen jo huomaa. Nurmikot kellastuvat, kasvimaat riutuvat... Tosin yön aikana on tullut vettä vain 7 milliä.

Ilma on sateesta huolimatta lämmin, nyt aamullakin jo liki 22 astetta. Saas nähdä, kirkastuuko ilma päivän mittaan, kun ihmiset aloittavat juhannusaaton vieton.

No, satoi tai paistoi, tänään hyppään Saimaaseen ja heitän talviturkin pois. Toivottavasti ruuhkat ovat jo teillä hellittänet.

Oikein hyvää ja leppoisaa keskikesän juhlaa kaikille!

Tänään keskiviikkona...

...en ole vielä tehnyt tätä aiemmin mainittua kuulotonta testiä, mutta silti aamulla työmatkalla nauratti.

Ihmisethän seisovat yleensä rautatieasemilla omilla vakiopaikoillaan. No, niitä persoonia ei moikata ainakaan täällä ruuhkasuomessa, jos kadulla sattumalta tullaan vastaan. Olen myös bongannut tästä tuntemattomien viidakosta yhden salaparin. Aviomies tuo aamulla daamin Jäken asemalle, pusu, seuraavassa kaupungissa hyppää toinen mies viereen - ja pusu. Musta vois tulla salapoliisi..

Aijuu, ai mikä mua aamulla nauratti. No, kun kesäjunia oli yllättäen lyhennetty muutaman vaunuyksikön verran. Tuli aikamoista ruuhkaa junan takaosaan... Ja oli todella hauska katsella junan ikkunan läpi Keravalle tullessa ihmisten ilmeitä, kun he heti näkivät, että vanussa seistään jo... Suupielet voivat olla todella monella eri tavalla alaspäin!! Mulla oli onneks hyvä ikkunapaalupaikka, hih!

Matkin kotona illalla peilin edessä erilaisia irvistyksiä hetken aikaa. Mutta sitten alkoi hieman naurattaa uudestaan, varsinkin kun naapureitten pikku apinat tipahtelivat omenapuista :-D , ja kun ei onneksi sattunut kellekään mitään! Itsekin nääs kiipeilin aikoinani katoilla ja puissa sekä möngin likakaivoihin. Kuten kai kaikki muutkin???? Olin tänään siis kai löysä kuhmuvahti...

Hopeiset puut

Joku ötökkä on syönyt kaikki lehdet ja peittänyt rungot harsoillaan. Aika aavemainen näky... Jostain syystä tämä ilmiö on tänä kesänä täälläpäin melko yleinen!

Valoa ja varjoja...

...kukkaruukussa rappusilla!

Viikon vaahtera...

...on pitkästä aikaa omalla paikallaan. Lehdet alkavat olla täysikasvuiset!

Naapurissa on vieraita käymässä, heillä punainen auto. Puutarhapöytä on laitettu oksien varjoon, sillä alkuviikon helteissä ei oikein muualla olisi jaksanut istua ;-)

Sveitsin unikot

Masi kertoilikin näistä kukkasista aikaisemmin. Todella kauniit kuvat! Eli kuvien ottaja on systeri Sveitsistä! Unikkoja ruispellossA.

Meillä ei täällä Suomessa vielä ole vilja tähkäpäillä, orastaa kylläkin reippaasti. Heinää on jo tehty, pelloilta löytyy valkoisia heinämunia. Pitäis niistäkin ottaa kuva....

Tässä oli päivällä pientä säpinää teknisten juttujen kanssa ja nyt tuli sisko Moskovasta hyppimään ikkunan taakse......

Ruppanaa ja tuoretta

Menin tänään töitten jälkeen tuvan takapihalle viltin päälle röhnöttämään simppareissa dekkarin kera. Kuvat ovat lähikuvia siitä nenun edustalta. Ajatukset pörräsivät kuitenkin työasioissa. Takana nääs vilkas reissukausi ja paljon erilaisia ihmisiä.

Reissujen aikana treffattuun porukkaan mahtui mm. sokeita ja kuuroja. Kuuroilla on oma kielensä, viittomakieli, jolla on ihan virallinen asema Suomessa. Se on vähemmistökieli siinä missä ruotsi ja saamekin. Muita virallisia kieliä meillä ei ole. Virallisissa tilaisuuksissa he kommunikoivat tulkin välityksellä. Ja tietysti joskus muutenkin.

Löhötessäni takapihalla pistin pääni peiton alle pimeään, eli upposin oman hameeni alle (se oli muka teltta) . Halusin kirjata havaintoja siitä, miltä maailma vaikuttaa, jos ei näe ympäristöään, ja mikä merkitys on tällöin kuulolla. Tässä esimerkkejä noin varttitunnin ajalta:

- Aurinko katosi pilveen, selkänahka viileni

- aurinko tuli esiin, selkänahka lämpeni

- maantiellä meni iso rekka, pikkuauto, prätkä ja mopo...

- taivaalla lenteli useampi lentsikka, koska niiden eräs laskeutumisreitti menee tästä yli

- meni siellä helkopterikin. Luulin ensin äänen perusteella naapurin ruohonleikkuriksi, mutta kun se ääni vaan koveni....

- paarma puri persuuksista... AUTS!

- peipponen lirkutteli, sen jälkeen kirkui lauma tuntemattomia kiljukauloja...

- palokärki paukutteli sarjojaan sähkötolppaan. Ja johonkin metallilaattaan. Kyllä pärisi!

- lähistön likakaivosta lemahti pieni ... öh äh... olemassaolon merkki.

- tuuli sai syreenin lehdet havisemaan, kukista puolestaan pöllähti ihana löyhähdys... tuoksahdus?

- pieni lintunen lähti ihan vierestä lentoon, siivistä soma havina ja humahdus..

- kärpänen tahtoi tulla korvaan...

- Sepelkyyhkykin sanoi "huu huu huhuu"

***

Kylläpä tuo aika vierähtikin viltillä miettien. Seuraavaksi laitan korviin tulpat ja yritän miettiä sitä, mitä sitten havaitsenkaan. Maailmankuva muuttuu ihan erilaiseksi eri aisteilla.

***

Esimakua tulevasta. Kuurojen ei tarvitse katsoa aseman kelloa, kun junan lähtöaika lähenee. Riittää, kun katsoo junaan viime tipassa ryntäävien ihmisten ilmeitä...

Terkut Hämeestä ja Savosta!

Huuh ja puuh, vihdoinkin tämä puolentoista viikon reissurumba on lopussa ;-)

Olin keskiviikosta torstaihin erään työporukan kanssa Hauholla Wuolteen kartanossa kokoustamassa ja saunomassa. Perjantaina oli 14 työkaverin porukka täällä meillä koko päivän kesäpalaverissa, kokkailin aamupalan, lounaan ja raparperipiirakan iltapäiväkahveen kanssa.

Nyt lauantaista sunnuntaihin olimme Ristiinassa. Vietimme anopin myöhästyneitä 70-vuotisjuhlia paikallisten sukulaisten ja oman väen kanssa. Yhteensä 56 hlöä. Teemana oli 30-luku. Laitan piakkoin enemmänkin kuvia, jos saan luvan siihen. Siellä oli ihmisillä todella mainioita pukuja! Ja tunnelma oli hyvä. Tässä esimakuna kuva "piioista", jotka tarjoilivat väelle samppanjaa...

Mutta mukavaa on ollut!!!!

Viikon välivaahtera eli väliviikon vaahtera

Tässä on nyt eräänlainen ruuhka-aika menossa, mulla on tiedossa reissuja sinne sun tänne, joten laitetaan sen takia tähän arkipäivän otos tutusta puusta.

Sää on pilvinen, vaikka aurinkoa luvattiin. Asteita 12, eli tyypillinen suomalainen kesäilma. Ei sentään sada - vielä!

Naapurissa on tytär perheineen käymässä, siinä tumman auton selitys. Vaalea vanha Toyota Corolla vm. -84 on meidän vanha reissuauto, jonka annoimme muutama vuosi sitten toisessa naapurissa asuvalle kummipojalle (nyt 14 v.). Nuuoriso tykkää päristellä tuota piha-riihitietä edestakaisin. Hyvä niin, oppivatpa ainakin ajamaan autoa.

Mullakin on kortti olemassa, mutta en ole ajanut 15 vuoteen metriäkään. Täällä maalla ajotaito olisi ehdottoman tärkeää, mutta minä en periaatteessa aja autoa. Minua siis kuskataan aina paikasta toiseen. Joskus se turhauttaa - sekä minua että kuskeja - mutta periaate mikä periaate. Outo ilmiö sekin!

Terveiset Keski-Suomesta!

Kävin päivän työkeikalla Jyväskylässä. Valitettavasti kamera jäi taaskin kotiin, joten laitoin tähän ajankohtaan sopivan kuvan aiemmilta vuosilta.

Tämän jutun ilmiö onkin matkustamiseen kuluva aika. Meillä oli erään neuvottelukunnan kanssa kolmen tunnin kokous Jyväskylässä. Lähdin aamulla kotoa klo 7 oman auton eli Kimmon kyydissä Jäkeen. Sieltä sitten ekalla junalla Riksuun (Riihimäki). Toisella tågillaTampereelle. Kolmannella J:kylään. Ja sitten vielä taksilla kokouspaikkaan. Siis 5 eri kulkuneuvoa yhteen suuntaan! Sama toistui palatessa, tosin Tampereen sijasta yksi junanvaihto olikin Hämeenlinnassa. Kääk, 10 eri kulkuneuvoa... Ja 3 tunnin kokoukseen kului yhteensä 11 tuntia aikaa, olin kotona vasta klo 18 illalla.

No, onneks oli hyvä kirja kassissa mukana ;-)

Terveiset Savosta!

Vietimme viikonlopun Ristiinan maisemissa mökillä siivoten ensi viikonlopun 30-luvun bileitä varten, sekä Mikkelissä yksissä 75-v. -synttärijuhlissa.

Hassua, että Savossa kevät on yli viikon myöhemmässä kuin meillä tällä etelässä. Siellä vasta omppupuut virittävät nuppujaan, täällä ne jo karistavat terälehtiään! Automatkaa on vain noin parisataa kilsaa, linnuntietä vähemmän.

No. Saimaan vesi oli kirkasta ja veden pinta ihmeen matalalla, pohjakin näkyi laiturilta katsottaessa. Talviturkkia en kuitenkaan raaskinut vielä heittää pois. Rantakaislakin vasta pukkasi uusia versojaan esiin. Tervakukka kukki jo kauniisti, valitettavasti sitä vaan ei täältä meidän kulmilta löydy.

Tuo viimeinen omenapuunkukintokuva on sitten omasta pihasta...

Väärä vaahtera

Tämä vaahterankuva julkaistaan vääränä päivänä eli perjantaina - viikon vaahterahan putkahtaa esiin yleensä lauantaisin. Huomisaamuna lähdemme kumminkin aikaisin Saimaan rannoille siivoustalkoisiin (joista kerron myähemmin), joten normaali aamuvaahtera ei tänne ilmesty. Ja koska kyseessä on väärä päivämäärä, laitetaan tähän sitten väärä vaahterakin, eli viikon vaahteran vanhat kaverit muutaman metrin päästä. Tuplavaahterat itseasiassa!

Olin nyt torstaista perjantaihin duunimatkalla Hämeenlinnassa. Asuttiin Aulangon kylpylässä ja tutustuttiin oppaan johdolla alueen historiaan. Upean kaunista aluetta. Ja upporikas oli vanhan kartanon omistajakin - eversti Hugo Standertskjöld - aikoinaan, kun rakennutti alueelle tekolammet, näkötornin ja paljon, paljon muuta. Ja hän pysyi kaikesta mammonastaan huolimatta poikamiehenä. Jo 1800 ja 1900 -lukujen vaihteessa käytiin kovaa kovaa spekulointia asian laadusta... rikas eikä vaimoa, hmmm??? Paljon miesvieraita? No, ehkä syynä oli se, että kaverin mitat olivat pituuden osalta liki 2 metriä ja painoa 180 kiloa. Ja hän ei koskaan jaksanut nousta rakennuttamaansa näkötorniin, koska kävellä ois pitänyt ne rappuset.

(Juu, unohdin otttaa kameran mukaan reissuun. Ja kännykkänkin jäi kotiin, helkkari. Loman tarpessa taidan olla, kuten monet, monet muut... Vielä pitää kuitenkin odottaa heinäkuun alkuun.)

Väärän vaahteran seuraksi pistän pari päivän kuvaa.