Kevät ja kasvu on täydessä käynnissä. Luonto muuttuu koko ajan. Ja niin muuttuu pian jokin muukin juttu...Ystäväni Sikke - joka välillä kommentoi näitä sivuja - muuttaa länsirannikolle. Tämä ei ole mikään juorupalsta, sillä asia löytyy jo hänen omilta sivuiltaan.
Juteltiin eilen puhelimessa. Kävelin sen jälkeen mietiskelemässä ulkona. Tuuli oli raikas, viileäkin... Tuli haikean hyvä olo. Laitoin miettimiäni sanoja sitten muistiin lappuselle. Nyt aamulla tutkailin lappua uudestaan, ja kas, sehän oli melkein valmis runo. Tässä lopullinen versio, ja se on omistettu Sikelle.
Kerro illan hiljaisuudesta,
vaahteran tuoksusta sateen jälkeen.
Kerro yltyvästä tuulesta,
lehtien ensihavinasta
- talvella sitä ei kuullut.
.
Kerro nousevasta tuulesta,
aavistuksesta tuomenkukkaa.
Kerro vapaudenhalusta,
tuulen terveisistä maailmalta
- on aika lähteä matkaan!
7 kommenttia:
Kiitos !
Olen aivan sanaton. (Ai kerrankin, hih...)
On sulla hallussa sekä kuva että sana. Ja ihanaa että saat ne julkaistua, vaikka näin sähköisesti. Ei julkaisemisen takia sinänsä, vaan siksi että me, jotka niitä luemme ja katsomme, saamme niistä itsellemme jotain. Elämyksen, ajatuksen, hetken itsemme ja tekstin/kuvan kanssa kahden, mielen maailmassa, joka ei tunne rajoja eikä etäisyyksiä, niinkuin ei ystävyyskään.
Ja nyt on vielä nämä blogit ja sähköpostit ja TEKSTARIT. Me viestitellään keskenämme "hirveä tiskivuori, ei viitsis millään aloittaa, kun aurinkokin paistaa" tai "Kolmet sukkahousut meni umpisolmuun pyykkikoneessa!".
Sitten meillä on oma kisa. Muinaisjäännökset. Liittyy meidän kummankin lempiharrastukseen ;-D
Hih, juu. Varmin paikka tehdä muinaislöytöjä on jääkaapin takaosa ja hyllykaapit. Mutta argeologisia löytöjä tupsahtaa esiin kyllä muistakin, erittäin oudoista paikoista....
Mutta yksi toive mulla ois: Ai kun osais laulaaa... ;-)
Hienoa työtä, Arja, täytyy sanoa. On oltava ihq-tyytyväinen tähän mediaan. Tuo tällaisia kykyjä esille. Nämä blogit on kyllä mainioita ;D
tere sie ruuneperi
kaunis värssy kerrassaan, anna se runosuonen pulputa useamminkin!
Pakko kehua uudella löydöllä. Joulumandariini yhdessä kukkaruukussa. Aika kuiva oli.
Sikke, nyt kun teet siellä siivousta, niin pistätkös paremmaksi?
Meillä on kyllä vielä kätköissä lukemattomia aarteita...
Heh, en ainakaan toistaiseksi ole tehnyt parempaa löytöä. Edellisessä muutossa löytyi portaiden alta muovipussi täynnä mustaa töhkää. Kammottava näky... kun vähän kääntelin pussia, erottui mustassa mössössä vaivoin banaaninkuoren langanohuita kuituja...
Very pretty design! Keep up the good work. Thanks.
»
Lähetä kommentti