maanantaina, toukokuuta 08, 2006

Välivaahtera ja muutakin keväisen kepeää







Heh, oli ihan pakko laittaa tänne jälleen kuva vaahterasta, vaikka edellisestä otoksesta on ainoastaan kaksi päivää... En jaksa odottaa ensi lauantaihin! Nyt puussa tapahtuu nopeasti ja paljon! Toissapäivänä se uinui, tänään mehiläiset pörräävät.

Ja pistetään pari muuta viipaletta vielä mukaan muuten vaan!

3 kommenttia:

Sikke kirjoitti...

Hitsi, on töissä niin kiire että olen ihan puhki enkä ole ehtinyt käymään blogilla. Hienoja uusia kuvia taas, voi jehna!

Tomppa vei taas kameran mennessään eli olen kameraton, plääh. Jos ja kun saan töitä, ostan oman kameran, pienen jota on helppo pitää koko ajan mukana.

Näin nimittäin karmean krumeluuritalon meilläpäin, se oli muistaakseni valkotiilinen linna, jossa oli kaikenlaisia ulokkeita, katoksia ja terasseja ja piha TÄYNNÄ krumeluuria ! Valkoisia lyhtypylväitä, ainakin kaksi tusinaa puutarhatonttua, muoviset joutsenet, erivärisiä puutarhakalusteita, lasten muovinen monivärinen leikkimökki, lasten liukumäki, kiviä ja koristeita, amppeleita ja lyhtyjä ja kaiken kruununa isot portinpylväät joiden päässä oli LEIJONAT. Kävi mielessä että onkohan tää omistaja avohoidossa jostain.... kuva olisi kertonut tämänkin paremmin. Hmph.

Arja kirjoitti...

Huh huh.

Haluaisinpa nähdä sen krumeluuripihan sitten, kun tää siitepölykausi on ohi, kun ekat sateet ovat raidoittaneet pölyttyneet koristeet saastepeiton alle..

Meikäläinen kun ei aina viitsisi edes asunnon sisältä pyyhkiä pölyjä tarpeeksi usein, saati sitten PIHALTA!

Luen just italialaista dekkaria. Andrea Camilleri: Ruokarosvo. Pääetsivällä on kotiapulainen, joka tekee ruoan valmiiksi jääkaappiin, kun se tulee kotiin. Mäkin tahtoisin valmista ruokaa...

Muuten italialaiset kirjat ovat valitettavasti hieman rasittavia miun maun mukkaan(mm. donna Leonin dekkarit). Niiden päähenkilöt hölisee liikaa ja huutaa koko ajan. Myös hyväntahtoisesti, hmmm...

Anonyymi kirjoitti...

... eikä pelästään italialaiset kirjat ole rasittavia vaan myös filmit(en voi sietää sitä niiden roberto benini- "sankaria"), ja herra berlusconista en edes ala kirjoittamaan... itse asiassa kaikki sieltä suunnalta paitsi ruoka ja viinit on rasittavaa, olen käynyt siellä useamman kerran ja tunnen monia (sillä täällä on suuri määrä italoita). ja olen kypysynyt johtopäätökseen, että me emme sovi yhteen alkuunkaan...
juuh.