Kuukauden kirjat

Rakastan lukemista.

Ajattelin ihan omaksi ilokseni laittaa ylös mitä kirjoja milloinkin luen. Ja kas, aika monta eeposta tässä joulun jälkeen on humpsahtanutkin! Osa tästä litaniasta on melkoisen uusia kirjoja, siitä on kirjakerho ja Joulupukki pitänyt huolen. Kiitos pukin apureille ;-)

Luen yleensä junassa töistä palatessani. Siinä on puolisen tuntia mukavaa keskittymisaikaa. Aamujunassa en pysty lukemaan, koska nukahdan heti. Siinäpä on siis puoli tuntia mukavaa aikaa jatkaa yöunia :-) Paluumatkalla kotiin en taas uskalla nukkua, koska muuten heräisin jostain kaukaa vieraasta kaupungista. Tiedän kokemuksesta...

Sitten luen joka ilta petissä tunnin-pari. Viikonloppuisin saatan jämähtää kirjan kanssa sohvannurkkaan, jos siivous tai joku muu hyödyllinen juttu ei kiinnosta. Vaikka joskus nekin duunit on tehtävä.

No, tässäpä tämä litania, joka on ihan sattumanvaraisessa järjestyksessä:

Ilkka Remes: 6/12. Taattua jännitystä linnanjuhlissa, myös sotaoikeudenkäyntipohdintaa.
Pirjo Hassinen: Isänpäivä. Rajuja ihmiskohtaloita, päähenkilönä kirjailija, joka on jäänyt luomansa hahmon loukkuun. Mistä ideat uuteen romaaniin, kuinka lopettaa vuodesta toiseen ilmestyvä kirjasarja ja siirtyä uuteen?
Reijo Mäki: Hard Luck Cafe. Haha, tässä kirjassa on tapahtunut edellisen kirjan ilmiö. Päähenkilö Vares on vanha, eletään jossakin hamassa tulevaisuudessa. Muslimit ovat vallanneet maailman, pakolaisleirit ja slummit Turun. Loppuukohan Vares-stoorit nyt? Kuinka kirjoittaja voi palata ajassa taaksepäin, jos hän haluaa kirjoittaa vielä Vareksesta nykyaikana????
Ian Caldwell & DustinThomason: Neljäs siirto. Nykyaikaa, keskiaikaa, kirjallisuuden tutkintaa, mystiikkaa...
Sue Grafton: R niinkuin raha. Olen lukenut tätä aakkosdekkarisarjaa jo 80-luvun lopulta saakka, jolloin ensimmäinen kirja ilmestyi. Mulla taitaa olla kaikki kirjat itselläni, tai ainakin suurin osa. Täällä pikumökissä kirjat ovat ihan hujan hajan. Odotan yläkertaan muuttoa ja OIKEIN ISOA KIRJAHYLLYÄ...
Elizabeth Adler: Sydänten sykkeessä. Taattua kevyttä naisille suunnattua lällärijännitystä, oikein mainiota junalukemista välillä :-)
Lilja Kinnunen-Riipinen: Hymyn takaa. Kirjoittaja asuu Thaimaassa. Dokumentti kertoo sikäläisistä ihmisistä, kulttuurista ja heidän elämänasenteestaan. Ihmiskohtaloita tyyliin "katuojasta kirkkoon". Myös monille henkilökohtaista tsunamiakin käsitellään kirjassa.
Minette Walters: Paholaisen höyhen. Psykologista jännitystä, sotakirjeenvaihtaja, psykopaatteja, Irakin sotaa, afrikkalaista siirtomaakulttuuria.

Aloitin tänään vielä yhden kirjan, joka oikeastaan kuuluisi vasta helmikuun kirjoihin, koska en saa sitä tänään millään luetuksi.
Thomas P. Grag: AADA WILDE, norjalaisen naisen kohtalo. Tämäpä vasta vaikuttaakin mielenkiintoiselta kirjalta. Löysin sen Kaanaan kesäpaikasta. Kirja on painettu 1917. Sen on suomentanut Jalmari Hahl. Kyllä totta tosiaan monet suomen kielen ilmaisut ovat muuttuneet 90 vuodessa. Luen sitä uteliaisuudella jo pelkän kielen rytmin takia!

Mutta nyt onkin jo aika pujahtaa peiton alle - ja viime vuosisadan alkuun!

Aamuviipaleita Katajanokalta

Äsh, olisi pitänyt olla jalusta mukana, eivät nämä hämäräkuvat oikein käsivaraisena onnistu. Ja kolme alinta kuvaa on puolestaan otettu pesemättömän ikkunan läpi. Mutta pläjäytän nämä silti tähän, sillä värisävyistä näkee, että talviaamut voivat olla upeuta meren äärellä! Myös keskellä isoa kaupunkia...

Luulen, että tuon rakeisuuden vika on sittenkin tikussa. Alkuperäiset kuvat ovat ihan selviä isoina, koko ruudun kokoisinakin. Siirsin nämä kuvat ensin kameralta toiselle tietsikalle, mistä sitten siirsin tikulla tälle nettivempaimelle. Ja jo sillä ensimmäisellä tikulletallennushetkellä kuvat muuttuivat epäselväksi. Mur.

Jos siirrän kamerasta kuvia suoraan tälle masiinalle, ovat ne ihan ok, kuten suurin osa kuvista onkin ollut. Tässä koneessa vaan ei ole mitään kuvienleikkausohjelmaa. Ja noissa merikuvissa oli liikaa taivasta, koska olin ottanut kuvat niin kaukaa, joten en voinut laittaa niitä sellaisenaan blogiin.

Voi turkanen tätä laitteistoriippuvuutta!

Sisäpihan syvyyttä

Koska duunipaikkani sijaitsee kuudennessa kerroksessa, on käytävän ikkunoista hauskat näkymät yli kattojen naapuritaloihin...

Talvipäivän tuokioita

Kävin kävelyllä. Kova viima puhalsi, mutta ihan varmasti aurinko lämmitti jo, ainakin hieman. Upea päivä!

Unohtunut

Heh, poistelin tässä koneelta vanhoja kuvia, sellaisia harhalaukauksia. Olin unohtanut, että olin ottanut tästä unohdetusta pyörästä kuvan. Kuva on otettu viime syyskuussa Suomenlinnan laiturilta. Laitanpa myös toisen fillarikuvan esille ennen seuraavan pyöräilykauden alkamista!

En ole muuten pyöräillyt kymmeneen vuoteen, joten sekin taito on unohtunut... Pitääpä luvata itselle, että aloitan sen harrastuksen jälleen tänä vuonna!

Talvivaahtera

Taidan nyt jättää vaahteran talviunille. Lumi lienee jo pysyvästi maassa, nytkin on pakkasta 11 astetta, joten näkymät eivät juurikaan muutu. Keväällä sitten sarja jatkuu... tai ehkä keksin jonkun toisen kohteen, josta seurata kevään etenemistä. Vaahteraa on nyt kuvattu kaikkina neljänä vuodenaikana!

Eteinen

Edellisen kuvan kommenttisarja eteni eteisen kuvaukseen. Laitetaan siis tämänhetkinen tilannekuva näytille. Lattiamatto puuttuu vielä, samoin uudet komerot. Kunhan saadaan tämän UUDEN boilerin vuodot kuriin!!!!!!

Pimeät pihanäkymät

Pakkanen paukkuu... Aamulla sitä oli -20 astetta, nyt illalla reilut kymmenen. Pihapuut kimaltelevat kauniin huurteisina. Ja näkyypä tuossa neliskulmaisessa kuvassa myös se vanha vaahterakin, joka jäi viikonloppuna kuvaamatta ;-)

Talvea niin kovasti jo odoteltiin ja vongattiin. No, nyt kun se tuli, niin on muka liian kylmää odotella aamulla asemalla myöhästyvää junaa. Ja teillä pitää kävellä hitaasti jalat koukussa köpötellen, koska kauniin puuterilumen alla vaanii liukas jääansa!

Hah, aina sitä odottaa uutta vuodenaikaa ja unohtaa asian "varjopuolet". Niinkuin sen, että kesällä on helposti liian kuumaa, kylmää tai sateista. Ja jos makaa viltillä lueskella, mönkii sinne häiriköimään myös muurahaisia, koppakuoriaisia ja ties mitä tuhatjalkaisia!!! Paarmoista puhumattakan!

No, nyt nautitaan tästä talvisäästä, pitenevistä päivistä - ja odotellaan kohta alkavaa kevättä, ensimmäisiä lämmittäviä auringonsäteitä. Ja kyllä kai kesän mukanaan tuomat itikatkin kestetään...

Kaamos on voitettu!

Pihanäkymä ja talvista valoa

Hipheijaa, lumi taisi vihdoinkin jäädä maahan!

Talviaurinko osui nätisti telkkarin päällä olevaan kynttilään. Kuvasta näkee hyvin myös sen, minkämoiset pölyt täällä eteisrempan takia leviää...

Tänään on joku kummallinen kuvapäivä menossa!

Rooleja

Elämä on itseasiassa näyttelemistä. Ihmisellä on erilaiset kasvot eri ympäristössä; töissä, kotona, yksin, ystävien kesken...

Tämä kuvasarja on pääosin 80-luvulta. Vanhojepäivänä oltiin vanhoja. Penkkareissa sitten oltiinkin kakaroita. Kauppaopistossakin oli omat juhlat ja toritapahtumat. Oma jengi piti aikoinaan perinteisiä uudenvuoden naamiaisiaan.

Kuvasarjassa on kaksi oikeaakin otosta. Olin joskus lukion jälkeen keittiötöissä, joten tiskikonekuva on totta. Ja joskus kauppaopiston jälkeen kokeilin olla mustatukkainen, joten sekin oli eräs elämänvaihe.

Ja kyllä me Siken kanssa olimme aikamoisia vampyyreitä.. ;-) Kuva oli paikallisessa Uusimaa -lehdessäkin!

Eteinen etenee!

Nyt on villat kuivatettu ja uusi lattiapohjakin melkein valmis. Ja seinät levytetty. Tänään päästään seinien maalaushommiin, sitten asennetaan vielä lattiamatto ja kuumavesivaraaja. Ja ens viikolla ostetaan uudet eteiskomerot.

Jippii, normaali arki lähenee....

Hyvää viikonloppua!

Meillä on eteisremppa edelleen kesken ja olemme ilman lämmintä vettä. Siksipä naapurin saunasta onkin tullut viime aikoina erityisen tärkeä paikka. Sauna on talon alakerrassa, iso, vanha, tumma ja puulämmitteinen. Uunissa on lasiluukku, joten saunassa ei välttämättä tarvitse valoja ollenkaan. Liekkien punainen kajo luo rauhallista tunnelmaa. Eli huomenna lauantaina sinne taas pääsee nautiskelemaan.

Oikein mukavaa viikonloppua teille tämän kortin välityksellä!

Pari vuotta sitten

Selailin tässä aikani kuluksi entisten tammikuitten kuvia. Ja löysin tämän.

Olen joulukuusi-ihminen. Kun puu on kerran tuotu sisälle ja koristeltukin, niin miksi se pitäisi heti viedä ulos? Yleensä olen kantanut sen pihalle helmikuun alussa, mutta ukkeli väittää, että kerran olisin pitänytsitä pääsiäiseenkin asti huoneen nurkassa! Hmmm, en muista semmoista...

Kun kuusi kerran elää ja voi hyvin vesiastiassa ja kasvattaa uusia oksia, on minun mielestäni raakalaismaista viedä se ulos liiterin nurkalle palelemaan. Tässä kuvassa onkin söpöjä, pehmeitä ja tuoksuvia kasvustoja parin vuoden takaa ;-)

Tänä vuonna valitettavasti kuusi heitettiin pois JO nuutinpäivänä, koska eteisrempan takia huusholli on kaaoksessa ja ahdas. Eteisen tavarat on siis sijoitettu olkkariin ym... Mutta ensi vuonna taas uusi kuusi! Ja pihan talvivalot palavat edelleenkin oven vieressä olevissa tuijissa!

Aavemainen aittanvintti...

...valoa yössä vain, huu!

Nyt saatte kestää näitä pimeäkuvausharjoituksia. Oli siinä tekemistä, kun otsalamppu päässä kiipesin sytyttämään aution aitan vinnille valot, jotta voisin sihtailla ikkunaa ulkopuolelta. Lamppu ei riittänyt kaikkiin nurkkiin, joissa ritisi ja ratisi ja vonkui. Tuuliko se siellä? Ja sitten piti vielä kavuta sinne uudelleen sammuttamaankin...

Lunta tulee!

Hiihaa, lunta sataa lisää! Tämä talvi on kestänyt jo kolme päivää... Eilen oli peräti kaunis, aurinkoinen pakkaspäivä. Mittari kävi kylmimmillään -14 asteessa. Olin kuitenkin koko päivän sisällä parantelemassa flunssaa, en uskaltanut mennä hengittelemään pakkasilmaa.

Tänään on olo jo hieman parempi. Ja kun lämpötilakin on nollan tuntumassa, kävin pihalla ottamassa aittakuvat ja haukkasin samalla vähän raikasta happea. Nyt tekisi mieli mennä jo kävelylle, paikallaanolo alkaa tuntua tunkkaiselta. Flunssan jälkitaudit vaan ei kiinnosta, joten pitää olla vielä varovainen.

Lintukuvat on räpsäisty olkkarin ikkunan läpi. Ne on vähän epätarkkoja, mutta tarkoitus on kertoa, että laudalla on vipinää. Tänään siellä on vieraillut talitinttejä, sinitiaisia, punatulkkuja, viherpeippoja, harakoita, tikka ja HAUKKA!

Näin tänään haukan lintulaudan lähistöllä ensimmäistä kertaa täällä asuessamme. Ruokintapaikka on puskien suojaama, joten petolinnut ovat pysyneet loitolla. Tänään kuitenkin haukka teki salamannopean yllätyssyöksyn kohti viattomia pikkulintuja, ja hävisi samantien kauempana olevaan metsikköön. Tilanne oli niin nopeasti ohi, että mulla ei ole mitään tarkempaa havaintoa haukalajista.

No, joka tapauksessa kissaotuskin tykkää sisällä ollessaan seurailla näitä räpistelijöitä!

Joulusää?

Kyllä. Vihdoinkin. Parempi myöhään kun ei milloinkaan! Joulunaika kestää Nuutinpäivään, mikä on 13. tammikuuta, joten ihan oikea ajoitus tällä kuvalla ja lumella on. Kuusikin kököttää vielä tuvan nurkassa, voi hyvin ja kasvattaa oksien kärkiin tuoreita tupsukoita!

Viikon vaahtera

Hei, nyt on taas talvi! Vaahtera on luminen! Saas nähdä, kuinka kauan tämä lumi kestää, joskos jäisi pysyvästi maahan?? Lämpötila on nyt plussan puolella, lähellä nollakeliä.

Harmi, kun olen flunssassa ja saikulla. Tekisi mieli mennä ulos tarpomaan lumen keskelle ja heittelemään lumipalloilla sähkötolppaa! Vielä osun aika hyvin, tai ainakin viime talvena osuin... Ostin vuosi sitten itselleni myös ikioman punaisen potkurin. Siitä on hyötä jäisellä, isolla pihalla, kun hakee postin ja vie roskia. Sitäpaitsi potkuttelu on hauskaa. Ja miedon mäen lasku sillä jopa pelottaa sopivasti! Joten talvi tulkoon nyt!

Talvimyrsky..

...vaikka syysmyrskyksihän tämä ajatuksissa väkisin kääntyy. Ulkona on jälleen lumetonta, Helsinki-Vantaan lentokentällä mitattu +8,2 astetta lämmintä! Tallinnan laivat ovat jääneet rantaan, tuhannet taloudet ilman sähköä. Pikkulinnut eivät uskalla mennä lintulaudalle. Ja keittiön ikkunasta näkyvät puut ovat vinossa ;-)

Niin, kotoa käsin ihastelen tätä myrskyä, talviflunssa iski. On lämpöä ja aivan hirmuinen yskä, pistää, pistää, hikoiluttaa, räkä valuu... Mutta silti tykkään olla sairaana kotona, kunhan tauti ei ole liian vakava.

Sairaana olo on pakkolepoa. Ei tarvitse eikä saa tehdä mitään. Voi aivan hyvällä omallatunnolla maata peittojen alla lukemassa koko päivän ja uinahtaa välillä. No, eihän mikään estä laiskottelemasta virallisina vapaapäivinäkään, mutta silloin takaraivossa kaihertaa, että pitäisi tehdä tuo ja tämä ja se. Ja jos jätän hommat tekemättä (kuten usein jätän), harmittaa se sitten myöhemmin: olis pitänyt tehdä sitä ja tätäjatätätätätätä...

Mutta nyt taas pötköttelemään ja kuuntelemaan myrskyn ryskettä nurkissa. Se jopa peittää eteisessä kohisevan lämpöpuhaltimen äänen!

Harmaan eri sävyjä

Aamulla satoi Uudellamaalla lunta. Mikä omituinen ilmiö se olikaan! Heti piti lähteä kävelylle ja metsään.

Valoa tämä vähäinen lumi ei silti tuonut päivään, sillä taivas oli paksun, harmaan pilviverhon peitossa. Laitan silti tähän muutaman napsauksen näytille ihan sääpäiväkirjan takia, sillä huomenna voi olla taas musta maa, koska lämpöasteita on jo +3!

Ps. Taas tuli noita outoja raitoja kuviin, kun leikkasin isommasta kuvasta palasen. Pikselit eivät näköjään riitä tämmöiseen. Yleensä läiskäisen kuvan esille sellaisenaan, rajaamatta, jolloin tätä ongelmaa ei ole. Siis sama vanha pieni kamera vielä käytössä...

Asumme remontin keskellä!

Niinpä niin. Joulusiivousta tehdessä huomasimme, että tuulikaapissa oleva kuumavesivaraaja oli vuotanut. Hissun kissun takanurkkaan hivutellen ja tuhojaan tehden. Joulun seutu rauhoitettiin oleilulle, mutta viikko sitten alkoivat purkutyöt. Vanha ruostunut säiliö pois. Komerot tyhjiksi ja liiteriin. Naulakko ja hengät keittiöön. Samoin kaikki muut rojut.Keittiön toisella penkillä on siivousämpäreitä, olkkarin nojatuolit täys henkarivaatteita. Muun muassa...

Eteisen muovimato irti, samoin mätä lastulevy, sekä sen alla olevat lattialaudat. Villat ylös ja kuumailmapuhallin käyntiin rakenteita kuivattamaan. Vasta ensi viikolla päästään kai rakentamaan uutta tuulikaappia. Eli täällä sitä elellän ilman lämmintä vettä. Onneksi on naapuri ja sauna lähellä!

Mutta kärsivällisyys- ja pitkän pinnan harjoituksilla tämä vuosi vaihtui ;-)

Eilen vähän räiskähteli...

Vuosi vaihtui vakuuttavasti....