Haipakkaa...

...on kauppojen jouluruuhkissa. Kuvatkoot nämä häkkyrät sitä ilmiötä. Ihmisiä kuhisee suuntaan jos toiseen, jotkut taitavat ihan vaan pörrätä paikoillaan. Sekaan ei meinaa millään mahtua sähläämään. Huh huh.

Huomenna on talvipäivänseisaus. Ehkäpä se seisauttaisi myös nämä jouluhulinatkin.

- Miksi muuten talvella on seisaus, mutta keväällä on tasaus? Kevätpäiväntasaus. Aurinkohan möllöttää pysähtyneenä kummassakin tapauksessa... ;-)

Säävaahtera

Ei oo vieläkään lunta, ei ollenkaan! Viikolla pakkanen käväisi lupaavasti jo -11 asteessa, mutta sadetta ei saatu. Tänään lämpötila on nollan hujakoilla. Aamusella sentään oli maa hieman kuurassa.

Vielä on reilu viikko jouluun, eläkäämme valkean joulun toivossa...

Harjoittelua

Meillä kävi viikonloppuna vieraita. Eräs heistä asensi ihan oma-aloitteiesti tälle koneelle Picasan. Hahaa vihdoinkin ;-) Tässäpä yksi harjoitelma "pehmennyksestä"...

Eipäs-juupas -talvi

Niinpä niin. Suomen 90-vuotisjuhlapäivänä lumet sulivat jälleen. Nyt myrskyää, vettä ropisee ja lämpöä on +7 astetta.

Uutisissa on varoiteltu tulvista. Uhka on suurin Vantaanjoessa ja Pohjanmaan lakeuksilla. Vettä tulee enemmän mitä joet ehtivät kuljettaa. Päätalon kellarikerroksen lattiallekin tihnuu jo vettä, siellä on lätäköitä.

Omituinen sää!

Minne värit menevät....

..nukkumaan?

Asuin 10 vuotta sitten vuoden Belgiassa. Sielllä oli ikivihreää: pensaita, nurmikkoja, lampaat ympäri vuoden laitumella.

Tulin sieltä kerran keskitalvella lomalle Suomeen. Ihmettelin lentokoneen ikkunasta näkyvää mustavalkoista maisemaa. Harmaata, harmaata... Syytin säätä. Minne kaikki värit katosivat?

- Mutta nyt kurkin ikkunasta samanlaista näkyä. Miksi eivät edes taustalla olevat kuuset ole vihreitä? Höh? Missä ne värit nukkuvat?

Talvivaahtera

Viime yönä satoi jälleen lunta. Saas nähdä, joko se jää vihdoinkin maahan. Parin viikon ajan yritystä on ollut paljon; on vuorotellen satanut ja siten taas sulanut... Mutta nyt on jo joulukuu, eli lumen virallinen aika - siitä syntyy joulun taika ;-)

Huurteinen päivä

Viime yönä oli pakkasta -7 astetta. Nyt päivälläkin ollaan miinuksen puolella. Maisema on huurteinen, kaikkialla kuuraa!

Tässä muutamia harjoielmaotoksia uudella digi-Canonilla. Jippii, vanhan manuaalisen kameran pitkä putki -300 mm käypi tähän! Pikkupokkarilla lähikuvat eivät oikein onnistuneet....

Lintulautaelämää

Rakastan lintulautoja ja lintujen / eläinten syöttöpaikkoja ja niissä tapahtuvan kuhinan seurailua. Meillä on takapihalla pienimuotoinen "lintula". On iso lintulauta, jossa jyviä ja pähkinöitä. Sireenipuskissa roikkuu jokusia kilon talipötiköitä. Siellä on tänä vuonna käynyt herkuttelemassa mm. tali-, sini-, kuusi- ja hömötiainen. Varpunen, punatilkku, viherpeippo. Mustarastas ja tikka. Harakka. Närhi. Orava... Kaikilla niillä on aivan oma ruokailutyylinsä. Joten - tässä siis pieni viikonlopun kuvakavalkadi ikkunan läpi zoomattuna.

Ja joskus on jopa draaman aineksia ilmassa...

Taatusti tuoreita!

Katuja ja kaaria...

...eli näkymät Napolin pahamaineisesta latinalaiskaupunginosasta ja idyllisen rauhallisesta Sorrentosta!

Sorrenton kalastajasatama

...oli aivan ihastuttava!!! Ja tosi (sekamelska)! Klikkaa kuva suuremmaksi!

Itse olisin kääntänyt sanan "Sorrenton" muotoon "Sorrennon" satama yms, mutta lähes kaikissa jukaisuissa käytettin tuota -ton -muotoa. Aha. En tarkistanut kielitoimistosta ;-)

Ihmisiä

Tässä muutama ihmiskuva Caprin maisemien jälkeen. En ole rajannut kuvia pätkääkään, vaikka pelkkä ihminen kuvassa itsekseen olisi ehkä vaikuttavampi!!! Oli pikkukamera käytössä, joten zoomauksesta olisi tullut rakeinen. Mutta ehkäpä ympäristöäkin on mukava nähdä!? Seuraavalla kerralla pitää ottaa mukaan pitkä vakoiluputki... tai sitten ei. Tää lähikuvaus on kait reilumpaa!

- Luxusputiikin seinään Caprilla nojaava parkuva pikkuneito, ilmeisesti ei jaksa odotella vanhempiaan...
- Sorrentossa kalojaan tai verkkojaan selvittelevä papparainen. Kaupunki jyrkkä ja rappuja paljon, tasainen tila pieni...
- Pyykkejä kantava mamma ilmestyi yllättäen kuvaan, kun yritin ottaa kuvaa rinneasutuksesta.

Kimmon kuva Caprilta...

... onnistuikin, mokoma... ;-)

Pari lsäkuvaa Caprilta

Noniin, kokeillaanpas uudestaan, kuinka kuvien lataaminen etenee... Alakuva näyttää paremmalta sitä klikkaamalla...

Capria ja Munthen huvilaa...

..ihasteltiin.

Ruotsalainen kuuluisa hovikirjailija Axel Munthe asui sata vuotta sitten vuosisadan vaihteessa Anacaprilla, enkä juuri kauniimpaa asuinpaikkaa osaa kuvitella. Tässä kuvia saarelta ja huvilan puutarhasta.

Kone temppuilee nyt jostain syystä kuvien kanssa. Yritän myöhemmin uudelleen syöttää lisää kuvia!

Väliaikatiedote

Heips! En ole unohtanut tätä blogiani. En vaan käytännön syistä ole pystynyt päivittämään uusia juttuja nettiin, koska meidän nettiasemamme (mikä lie w-lan...) on sökö, välillä vilkkuu kaikki valot, välillä hehkuu punainen. Tarkoitus olisi joko korjauttaa se taikka hankkia uusi. Ja koska meidän ukkeli ei ole niin innokas nettisurffailija kuin minä, saattaapi härvelin kuntoontulo kestää... Jos nyt olisi vielä golf-aika, saattaisi se tulla nopeammin toimintakelpoiseksi, mutta, mutta, mutta... ;-) Ehkäpä ensi keväänä sitten :-D

No, tämän viestin napsuttelin töistä. Eipä mulla ole täällä juuri kuviakaan, joten pläjäytän tähän vanhan kuvan söpöstä otuksestamme.

Vähissä vaahteran värit...

Vanha vaahtera on karistanut jo lähes kaikki lehtensä, kuten taustalla näkyvät muutkin puut. Viime vuonna näihin aikoihin pidettiin haravointi- ja omenankeruutalkoita, joten hieman aikaisemmassa syksy on.

Ja ensimmäinen flunssakin! Pärskin täällä kotosalla peiton alla vuorotellen hikoillen ja palellen. No, näenpä ainakin täältä 4 seinän sisältä kauniin syyspäivän. Töihin nääs mennään ja sieltä tullaan ihan pimeässä jo.

Hätshii!

Terkut etelästä!

Otiin äskettäin lomalla Sorrentossa, Italiassa.

Käytiin mm. Caprilla, Pompeijissa, Napolissa, Positanossa. Reissattiin bussilla, junalla, laivalla...

Kuvia tuli otettua hurjasti, niissä on vaan vielä melkomoinen lajittelu. Tässä pari kuvaa esimakuna... Siel oli vielä kesä. Ja huomenna töihin ja työmatkalle huoks...

Ajelulla Askolaan

Tänään oli aivan upea syyspäivä! Lämpötila nousi liki pariinkymmeneen asteeseen, ihmiset liikkuiva ulkona t-paitasillaan. Huomenna sää muuttuu ja syyssateet saapuvat.

Kävimme Askolassa, isä oli savustanut kesäisen kalareissun satoa, tammukoita. Namis.

Tässä muutamia syyskuvia matkan varrelta. Tiekuvat Pornaisten puolelta, jokikuva Vakkolan sillalta.

Lehtikasa räjähti!

Hehee, ukkelin systerin perheen auto pihalla pelasti minut eilen sydikseltä tai joltain muulta kohtaukselta.

Olin ylitöissä. Ukkeli haki minut illalla n. 19 kieppeillä Jäkestä. Ajelimme kotipihalle, ilta hämärsi.

-"Kas, systeris on kylässä (anoppilassa)", totesin, kun näin heidän autonsa pihatiellä.

Samalla katseeni harhaili auton ohi kotiovemme edessä olevaan isoon lehtikasaan, joka näytti varsin eläväiseltä.

- "Hei, niillä on Polkka mukana (parsonrusselinterrieri, ihana pentu)", riemastuin, luulin sen peuhaavan lehtikasassa, mutta sitten ilmassa vilahtikin käsivarsi.

-"Ahaa, siellä on varmaan siskosi muksut piilossa..."

Päätinpä hieman säikähyttää ipanoita.

- "Kato, Kimmo, miten iso lehtikasa", hihkaisin, kun tulin autosta ulos. "Taidanpa hypätä siihen oikein kunnolla".

Otin vauhtia, juoksin ja huusin "Aaarrrrggghhh, ihanaa rojahtaa tohon läjään...."

Ja sitten - viuh, vhups ja Apuuvaaaaaaaaaaaaa!
Kasasta pongahti ihmisten ilmoille peräti 7 eri-ikäistä ipanaa. Hmm, "lievästi" huutaen, pomppien, ilotulitusta muistuttaen...

Olivat päättäneet pelästyttää meidät oikein kunnolla, kun tulisimme kotiin. Nyt ilmiö oli molemminpuolinen. He luulivat saavansa 100 kiloa tätilihaa niskaansa, ja minä luulin, että siellä ois ollut vaan pari pentua.

Sitten huudettiinkin kaikki kauhusta yhteen ääneen ja lopuksi nauraa rätkätettiin. Vielä tänäänkin hymyilyttää :-)

Ps. Tässä kuvassa on jo uusi tilanne menossa. Muksut rakensivat lehtitiipiin. Runkona haravat.

Dramaattista...

Tämä kuva vaatisi ympärilleen itseään vaaleammat kehykset tullakseen paremmin esille.

Otin vanhan aitan kulmilta varmaan ties kuinka monennen sadannen kuvan vuosien varrelta. Vanha kunnon pyykkinarunurkka. Ja -poika. Mutta nyt ensimmäistä kertaa ihan yöaikaan yrittelin. Harjoittelen siis edelleen jalustan ja aikavalotuksen käyttöä, koska otosten otto jäi kesällä hieman löysäksi, kiitos auringon. (Heh, tosi selitys!)

Mutta jotain dramatikkaa tähänkin kuvaan ehkä jäi; yö, pimeys, tuuli, kuu, lepakoiden asuttama aitta.... Ainakin yritin, kestäkää harjoitukset ;-)

Vapaata...

...lentoa raikaassa syysilmassa oli tällä lehdellä, kunnes se takertui auton tuulilasiin...

Tänään on ollut kaunista, aurinko on pilkotellut, sinistä taivasta vilahdellut. Eli siis oikein ihantellinen syyspäivä, synkästä harmaasta ei tietoakaan. Lämpöäkin on ollut viitisentoista astetta.

Huomenna taas töihin ja neljän seinän sisälle, jossa vuodenaikojen vaihtelua ei oikein huomaa. Onneksi on viikonloput keksitty ;-)

Vanha vaahtera ilmestyy jälleen!

Niin, tämä vanha vaahtera kyllä kuvaa mainiosti vuodenaikojen etenemistä. Katselin juuri äsken edellisvuoden sääilmiöitä, ja totesin, että vaahteraa varmempaa muistia ei olekaan. Eli selostellaan tässä hiukan nykytilannetta.

Etualalla on vielä kesäkapineet; pöytärykelmä, keinu ja riippumatto. Nyt viikonlopun aikana olis tarkoitus raivata ne pois, ulkolöhöaika on päättynyt.

Vaahteran sisäoksat ovat vielä melkoiseen vihreät, ilmeisesti paikan suojaisuuden takia (eka kuva). Ulkopuolella ulko-oksissa on puolestaan täysi ruska (toka kuva) ...

Kuvien ulkopuoleta: Tomaatit aitan päädyssä ovat jo paleltuneet monien yöpakkasten takia (ei oo vielä mennyt yli - 3 asteen). Vihreet raakiletompskut muuttuivat suoraan ruskeiksi... Rungonraadot pitäis viedä kompostoitumaan jonnekin sopivaan paikkaan.

Nyt on silti yllättävän lämmin syyspäivä, melkein 15 astetta!

Sniif kesälle, mutta tervetuloa syksy!

Valoa ikkunassa

Huips, päivän pituus täällä Etelä-Suomessa on enää reilut 12 tuntia. Tänään aurinko nousi Helsingissä klo 6.54 ja laski klo 19.34. Kesästä ovat muistot jäljellä vain - ja konkreettiset sellaiset - ikkunaan kajastuvassa valossa näkyy myös sievä kärpäsenkakkajono...

Tiesin, että kevään ensimmäiset auringonsäteet saavat ihmiset jynssäämään ikkunoitaan, mutta että pimeiden syysiltojen hehkulamputkin saavat saman ilmiön aikaan, hmphhh?!?!?!?!

Taidanpa sammuttaa tuon kattolampun ;-)

Syksy saapui....

Olkoon tämä kuva todisteena siitä, että pakkanen on näköjään purrut jo... No, ekat paukkuset tulivat jo elokuun lopussa!

Eilen oli ihanaa!

Pääsin eilen ekan kerran kahteen viikkoon ajoissa töistä kotiin, eli olin jo kuudelta kotona! (Lähden aina aamulla 6.40 kohti Jäken asemaa ja junaa, ylitöiden jälkeen kotona yleensä 19.20... työmatkat vie jo liki 3 tuntia päivästä!)

Aurinko paistoi pitkästä aikaa, sateet olivat ohi. Ukkeli väittää tossa vieressä, että onhan se aurinko paistanut viime viikolla enemmänkin, mutta se onkin ollut silmän takia saikulla. Minä olen pakerrellut töitä sisätiloissa. Hah ;-)

No, joka tapauksessa piti ottaa ilmiöstä kaikki ilo irti ja rojahtaa keinuun lukemaan. Kohta tuokin ihanuus siirretään varastoon. Ja sattuipas somasti, että otuskin tyytyväisenä rappusulla köllöteli. Ei rynnännt karkuun, kun tökkäsin automaattilaukaisijan päälle ja syöksyin löhöömään...

Nyt tänään lauantaina ilma näyttää yhtä hyvältä, joten taidanpa mennä jatkamaan eilisiä harjoituksia!

Kallis kotimatka

Aargh, tämä maailma toimii kännyköillä!

Olin tänään ylitöissä, kuten jo viikon ajan joka päivä. Vihdoin ja viimein painelin junalle ja ajattelin soittaa sieltä ukkelille, että tulisi hakemaan minut Jäkestä siihen ja siihen aikaan.
- Mitä peeveliä, kassia möyhätessäni huomasin, että kapine oli jäänyt töihin. No, päätin sitten, että soitan automaatista perillä. Joutuisin tosin vartoomaan häntä 15 minuuttia soitosta, mutta enköhän sen jotenkin kestäisi.

Jäkessä tuli hiki.

a) Asema oli suljettu, en päässyt soittamaan yleisöpuhelimesta...
b) Aseman lähellä olevan kaupan edestä oli poistettu kaksi puhelinautomaattia...
c) S-Marketissa ei ollut mitään puhelimen näköistäkään...
d) Postit eivät ole enää Tele-Posteja. Eikä ole siis automaattejakaan...
e) Prisman yleisöpuhelin oli poistettu kaupan käytävän tukipilarista viikko sitten...
f) Erään silmälasimyymälän tuttu myyjä, vanha naapuri, oli ollut (kännykkänsä kanssa) aamuvuorossa, sori...
g) Kävelykadun kapakan portsari nauroi minut jo ovelta ulos:
- Täälläkö olisi kolikkopuhelimia, hahahahHAHAHAHAHAHAAAA!!!!!!!!!!!!!!!!
h) Taksikuski oli tyytyväinen, sai sentään melkein 17 euroa...

No, pääsinpäs kotiin, vihdoin ja viimein, vaikkakin kukkaro turhan takia keveentyneenä. Ehkäpä muistan taas jonkin aikaa tsekata kännykkätilanteen... ;-)

Ps. Tää rahakuva on otettu pari vuotta sitten. Itseasiassa Siken pyynnöstä kuvattu. Se on julkaistu aikoinaan OPAS -projektin sivuilla (Sikke oli siellä pääpäivittelijä) sekä kirjasessa nimeltä "Kaaos kukkarossa ja mielessä". Mutta ei muistaakseni täällä. -Hups, oho, enää ei muista, mitä kuvia sitä on sivuille syöttänyt. Siksi pyrinkin yleensä käyttämään ihan päiväntuoreita otoksia, vaikka ne eivät rakennettuja kuvia olekaan, kuten tämä.

Maisemat sen kun viuhuivat...

...junan ikkunasta nähtynä. Välillä hujahdimme siltojen alta. Tunneleita ei Lappeenrannan reissulla ollut.

Olin sunnuntaista tiistaihin työmatkalla "Kis kis Kippurahännän" kaupungissa. Siellä oli isot 700 hlön neuvottelupäivät. Töitä riitti aamusta iltamyöhään, joten kävelylle satamaan ja linnoitukseen en ehtinyt, enkä täten saanut kivoja reissukuviakaan... Ite olen käynyt Lappeenrannassa monta kertaa aiemminkin; maistellut Atomia tai Vetyä snackarilla ja joskus seilannut sisävesiristeilijällä Saimaan kanavalla sulkuja alas- ja ylöspäin, joten vapaa-ajanpuute ei hurjasti harmittanut. Harmitti tosin parin työkaverin puolesta, jotka olivat ekaa kertaa siellä ja näkivät vain hotellin ja kaupungintalon, betoniset päiviemme pitopaikat.

Juna kulki halki viljapeltojen, järvimaisemien, kaupunkien. Hoksasin kaivaa kameran esiin vasta Lahden jälkeen (alkumatka meni torkkuen). Huomasi selvästi, että Ruuhka-Suomi lähestyi. Rata ja mootoritie kulkivat rinnakkain. Välillä junan varjo heijastui kallioleikkauksista. Ilta-aurinko loi varjoon valoisia pilkkuja paistamalla suoraan ikkunasta ikkunaan, junan läpi kallioon... Heijastukset lasissa tulivat kuviinkin, mutta siltähän se livenäkin näytti! Mäntsälän uusi asema oli melkoisen moderni häkkyrä!

Mutta nyt on ihana puikahtaa oman peiton alle nukkumaan, oman tyynykasan keskelle, tuttuihin lakanoihin.. Hotellin lakanat haisivat kemialliselle! Ja ehkä näen vielä viliseviä maisemaunia :-)