...junan ikkunasta nähtynä. Välillä hujahdimme siltojen alta. Tunneleita ei Lappeenrannan reissulla ollut.
Olin sunnuntaista tiistaihin työmatkalla "Kis kis Kippurahännän" kaupungissa. Siellä oli isot 700 hlön neuvottelupäivät. Töitä riitti aamusta iltamyöhään, joten kävelylle satamaan ja linnoitukseen en ehtinyt, enkä täten saanut kivoja reissukuviakaan... Ite olen käynyt Lappeenrannassa monta kertaa aiemminkin; maistellut Atomia tai Vetyä snackarilla ja joskus seilannut sisävesiristeilijällä Saimaan kanavalla sulkuja alas- ja ylöspäin, joten vapaa-ajanpuute ei hurjasti harmittanut. Harmitti tosin parin työkaverin puolesta, jotka olivat ekaa kertaa siellä ja näkivät vain hotellin ja kaupungintalon, betoniset päiviemme pitopaikat.
Juna kulki halki viljapeltojen, järvimaisemien, kaupunkien. Hoksasin kaivaa kameran esiin vasta Lahden jälkeen (alkumatka meni torkkuen). Huomasi selvästi, että Ruuhka-Suomi lähestyi. Rata ja mootoritie kulkivat rinnakkain. Välillä junan varjo heijastui kallioleikkauksista. Ilta-aurinko loi varjoon valoisia pilkkuja paistamalla suoraan ikkunasta ikkunaan, junan läpi kallioon... Heijastukset lasissa tulivat kuviinkin, mutta siltähän se livenäkin näytti! Mäntsälän uusi asema oli melkoisen moderni häkkyrä!
Mutta nyt on ihana puikahtaa oman peiton alle nukkumaan, oman tyynykasan keskelle, tuttuihin lakanoihin.. Hotellin lakanat haisivat kemialliselle! Ja ehkä näen vielä viliseviä maisemaunia :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti