


Kevät ja kasvu on täydessä käynnissä. Luonto muuttuu koko ajan. Ja niin muuttuu pian jokin muukin juttu...
Ystäväni Sikke - joka välillä kommentoi näitä sivuja - muuttaa länsirannikolle. Tämä ei ole mikään juorupalsta, sillä asia löytyy jo hänen omilta sivuiltaan.
Juteltiin eilen puhelimessa. Kävelin sen jälkeen mietiskelemässä ulkona. Tuuli oli raikas, viileäkin... Tuli haikean hyvä olo. Laitoin miettimiäni sanoja sitten muistiin lappuselle. Nyt aamulla tutkailin lappua uudestaan, ja kas, sehän oli melkein valmis runo. Tässä lopullinen versio, ja se on omistettu Sikelle.
Kerro illan hiljaisuudesta,
vaahteran tuoksusta sateen jälkeen.
Kerro yltyvästä tuulesta,
lehtien ensihavinasta
- talvella sitä ei kuullut.
.
Kerro nousevasta tuulesta,
aavistuksesta tuomenkukkaa.
Kerro vapaudenhalusta,
tuulen terveisistä maailmalta
- on aika lähteä matkaan!