Vaahtera

Vaahteran kuva on otettu eilen noin klo 17, koska silloin aurinko pilkahti. Jos olisin napsauttanut kuvan tänään perinteisenä kuvauspäivänä eli lauantaina, olisi se ollut jälleen harmaa. Ulkona on 13 astetta lämmintä ja välillä tihnustaa vettä.

Olin keskiviikosta perjantaihin Tampereella työmatkalla. Hotellimme oli aivan Tammerkosken partaalla. Minulla oli kamera siellä mukana, mutta koskikuvat jäivät ottamatta. Ohjelmamme oli tiivis. Vähäisillä vapaahetkillämme tuli vettä rutkasti ja oli aivan harmaata sielläkin, joten kuva olisi ollut aivan lattea. Ehkäpä seuraavalla kerralla.

Muuten päivät olivat erittäin onnistuneet. Meitä oli siellä 12 kollegaa ympäri Suomen neuvottelupäivillä. Juttelimme omasta työarjestamme ja vähän itsestämmekin. Vietimme yhedn iltapäivän Mummon kammarilla ja toisen näkövammaisten keskuksessa Myötätuulessa.

Tajusin, kuinka tärkeää työtä vapaaehtoistyö on. Kuinka yksinäisiä ja syrjäytyneitä ihmisiä maassamme voikaan olla! Eräs vanhus oli taannoin saatu toimintaan mukaan, ja hän oli aivan liikuttunut siitä, että sai kätellä ihmistä. Edellisen kerran hän oli koskenut toista ihmistä 20 vuotta sitten!

Tampereen Mielenterveysseuran kriisityöntekijä piti meille muutaman tunnin tiiviin tietoiskun. Hän mm. antoi vinkkejä siihen, kuinka henkilökohtaisesta kriisistä voi päästä askel askeleelta eteenpäin, kuinka kohdata ongelmat. Yllättävän moneen erilaiseen kriisitilanteeseen pätevät samanlaiset "säännöt".

Tietysti tutustuimme myös Tampereen tuomiokirkkoon, joka on itsessään Hugo Simbergin taideteos. Köynnöstä kantavien poikien lisäksi siellä oli mm. fresko Tamperen omasta haavoitttuneesta enkelistä. Se on maalattu pari vuotta myöhemmin kuin Ateneumissa oleva öljyvärityö. Maalauksessa näkyvät taustalla myös kaupungin tehtaanpiiput!

Niin. Vaikka ohjelmaa riitti aamusta iltaan, fiilikset olivat kotia tullessa valoisat. Siksi vaahterastakin piti ottaa aurinkokuva. Tajusin paremmin toisten ihmisten arvon, läheisten merkityksen. Ymärsin vapaaehtoistyön tärkeyden, varsinkin kun hoitoalalta karsitaan palkattua työväkeä. Upeaa, että jotkut jaksavat auttaa toisia aivan vapaaehtoisesti. Olla ihmisiä ihmiselle.

***

Toisessa kuvassa on jo hieman sammaloitunut katto, mutta antenni osoittaa silti kohti uusia haasteita, tavoitteitakin!

Ehkä opin juuri elämästä pienen siivun lisää...