Niinpä niin. Nyt on ensimmäinen työviikko loman jälkeen takana. Luonnolliset aamuheräämiset muuttuivat väkinäisiksi kellonsoittokammotuksiksi jo kuudelta! Olipa melkoisen hankala rytminmuutos.
Toisaalta aamuaikakin on hienoa aikaa. Jos nukkuu liian pitkään, ei näe tätä usvaa, joka leijailee peltojen yllä...
Mutta äkkiä nuo muutokset luonnossa tapahtuvat. Kyseessä on sama rypsipelto, josta otin keltaisena kukkivan kuvan 3.7., hieman eri suuntaan vaan. Sama kuvauspaikka kumminkin.
Sådant är livet...
2 kommenttia:
Niinpä, jotain iloa on haettava aamuherätyksistä. Mä kaipaan kirkkaita kuulaita syysaamuja, tää helle alkaa käydä hermoon...
Aah, raikas viileä tuuli puhaltaa, ravistelee hiuksia... Henkeä saa ihan haukkoa, voi tätä happimäärää... Ilmaa, kevyttä, kirpakkaa raikkautta... Värikkäät lehdet leijailevat ympärillä, taivas on koboltinsininen...
Lähetä kommentti