Minä vitkuttelen. Huomenna pitäisi töissä olla yksi isohko muistio valmiina lähetettäväksi työryhmän jäsenille ympäri Suomen. Olen lykännyt ja lykännyt sitä, kunnes tilanne on se, että minun pitää tehdä se täällä kotona nyt viikonloppuna.
Aamupäivällä käväistiin Askolassa. En siis voinut tehnyt sitä silloin. Tulimme kotiin, ja vuorossa oli makaroonilaatikon teko. No, heti ruoan jälkeen ei millään voinut aloittaa hommaa, koska kaikki veri virtasi aivojen sijasta sulattamassa ruokaa. Siis ulos lueskelemaan lehteä.
Lähestyin iltapäivällä toiveikkaasti konetta. Päätin kumminkin aloittaa syksyn lenkkeilykauden just nyt, koska raikas ilma virkistää aivotoimintaa. Vaattet vaihtoon ja lenkille. Kas kummaa, lenkin jälkeen piti heittäytyä nokosille.
Nyt illalla sain vihdoinkin koneen auki. Ennen tekstinkäsittelyohjelman aukaisemista päätin kurkistaa blogiin. Oijoijoi, elokuisia kuvia on aivan liian vähän. Siis tossut jälleen jalkaan ja kamera käteen. Omenatkin ovat jo kypsymässä... Ja viljapellot puitu!
Tässä sitä nyt ollaan taas päivittelemässä. Luulen, että tänään menee myöhään sen muistion kanssa. Tai sitten aamulla kello soimaan jo viideltä ja aamulla hiljaiselle työpaikalle napsutelemaan. Aavistelen, että niin tässä vielä käy. Jos vaan muistan laittaa herätyskellon soimaan tavallista aiemmin...
3 kommenttia:
no kuis kävi?
välillä sitä on kuule vaan otettava itseään niskasta kiinni ja komennettava hommiin... alku aina hankalaa ja niin päin pois, sama se, mikä asia kyseessä... eikö niin? ;-P
Haha, kello soi jo 5.30...
Olen jostain syystä aamuvirkku ja illan torkku, joten tehot ovat aamulla huipussaan - kunhan ensin vaan pääsen ylös.
Tein eilen 2h 30min ylitöitä, mutta sainpas paperit oikeana päivänä maailmalle! "Pikku" pakko saa ihmeitä aikaan! Sellainen olen ollut aina...
Eli parempi myöhään, kun ei milloinkaan ;-)
Tossa ekassa heinäkuvassa on muuten oikeasti jännä ilmiö. Tien varressa kasvoi heiniä, joihin aurinko kajasti mukavasti. Niiden takana liehui kuitenkin kalpeita, kuivuneita, melkein läpinäkyviä heinähaamuja. Niihin ei ottanut valo, ei varjo. Ihan niinkuin ne olisivat leijuneet ilmassa... Kuva ei vääristä tilannetta yhtään!
Lähetä kommentti