Hehee, ukkelin systerin perheen auto pihalla pelasti minut eilen sydikseltä tai joltain muulta kohtaukselta.Olin ylitöissä. Ukkeli haki minut illalla n. 19 kieppeillä Jäkestä. Ajelimme kotipihalle, ilta hämärsi.-"Kas, systeris on kylässä (anoppilassa)", totesin, kun näin heidän autonsa pihatiellä.Samalla katseeni harhaili auton ohi kotiovemme edessä olevaan isoon lehtikasaan, joka näytti varsin eläväiseltä.- "Hei, niillä on Polkka mukana (parsonrusselinterrieri, ihana pentu)", riemastuin, luulin sen peuhaavan lehtikasassa, mutta sitten ilmassa vilahtikin käsivarsi.-"Ahaa, siellä on varmaan siskosi muksut piilossa..."Päätinpä hieman säikähyttää ipanoita.- "Kato, Kimmo, miten iso lehtikasa", hihkaisin, kun tulin autosta ulos. "Taidanpa hypätä siihen oikein kunnolla".Otin vauhtia, juoksin ja huusin "Aaarrrrggghhh, ihanaa rojahtaa tohon läjään...."
Ja sitten - viuh, vhups ja Apuuvaaaaaaaaaaaaa! Kasasta pongahti ihmisten ilmoille peräti 7 eri-ikäistä ipanaa. Hmm, "lievästi" huutaen, pomppien, ilotulitusta muistuttaen...Olivat päättäneet pelästyttää meidät oikein kunnolla, kun tulisimme kotiin. Nyt ilmiö oli molemminpuolinen. He luulivat saavansa 100 kiloa tätilihaa niskaansa, ja minä luulin, että siellä ois ollut vaan pari pentua.Sitten huudettiinkin kaikki kauhusta yhteen ääneen ja lopuksi nauraa rätkätettiin. Vielä tänäänkin hymyilyttää :-)
Ps. Tässä kuvassa on jo uusi tilanne menossa. Muksut rakensivat lehtitiipiin. Runkona haravat.
Tämä kuva vaatisi ympärilleen itseään vaaleammat kehykset tullakseen paremmin esille.Otin vanhan aitan kulmilta varmaan ties kuinka monennen sadannen kuvan vuosien varrelta. Vanha kunnon pyykkinarunurkka. Ja -poika. Mutta nyt ensimmäistä kertaa ihan yöaikaan yrittelin. Harjoittelen siis edelleen jalustan ja aikavalotuksen käyttöä, koska otosten otto jäi kesällä hieman löysäksi, kiitos auringon. (Heh, tosi selitys!)Mutta jotain dramatikkaa tähänkin kuvaan ehkä jäi; yö, pimeys, tuuli, kuu, lepakoiden asuttama aitta.... Ainakin yritin, kestäkää harjoitukset ;-)
...lentoa raikaassa syysilmassa oli tällä lehdellä, kunnes se takertui auton tuulilasiin...Tänään on ollut kaunista, aurinko on pilkotellut, sinistä taivasta vilahdellut. Eli siis oikein ihantellinen syyspäivä, synkästä harmaasta ei tietoakaan. Lämpöäkin on ollut viitisentoista astetta.Huomenna taas töihin ja neljän seinän sisälle, jossa vuodenaikojen vaihtelua ei oikein huomaa. Onneksi on viikonloput keksitty ;-)
Niin, tämä vanha vaahtera kyllä kuvaa mainiosti vuodenaikojen etenemistä. Katselin juuri äsken edellisvuoden sääilmiöitä, ja totesin, että vaahteraa varmempaa muistia ei olekaan. Eli selostellaan tässä hiukan nykytilannetta.Etualalla on vielä kesäkapineet; pöytärykelmä, keinu ja riippumatto. Nyt viikonlopun aikana olis tarkoitus raivata ne pois, ulkolöhöaika on päättynyt.Vaahteran sisäoksat ovat vielä melkoiseen vihreät, ilmeisesti paikan suojaisuuden takia (eka kuva). Ulkopuolella ulko-oksissa on puolestaan täysi ruska (toka kuva) ...Kuvien ulkopuoleta: Tomaatit aitan päädyssä ovat jo paleltuneet monien yöpakkasten takia (ei oo vielä mennyt yli - 3 asteen). Vihreet raakiletompskut muuttuivat suoraan ruskeiksi... Rungonraadot pitäis viedä kompostoitumaan jonnekin sopivaan paikkaan.Nyt on silti yllättävän lämmin syyspäivä, melkein 15 astetta!Sniif kesälle, mutta tervetuloa syksy!
Huips, päivän pituus täällä Etelä-Suomessa on enää reilut 12 tuntia. Tänään aurinko nousi Helsingissä klo 6.54 ja laski klo 19.34. Kesästä ovat muistot jäljellä vain - ja konkreettiset sellaiset - ikkunaan kajastuvassa valossa näkyy myös sievä kärpäsenkakkajono...Tiesin, että kevään ensimmäiset auringonsäteet saavat ihmiset jynssäämään ikkunoitaan, mutta että pimeiden syysiltojen hehkulamputkin saavat saman ilmiön aikaan, hmphhh?!?!?!?!Taidanpa sammuttaa tuon kattolampun ;-)
Olkoon tämä kuva todisteena siitä, että pakkanen on näköjään purrut jo... No, ekat paukkuset tulivat jo elokuun lopussa!
Pääsin eilen ekan kerran kahteen viikkoon ajoissa töistä kotiin, eli olin jo kuudelta kotona! (Lähden aina aamulla 6.40 kohti Jäken asemaa ja junaa, ylitöiden jälkeen kotona yleensä 19.20... työmatkat vie jo liki 3 tuntia päivästä!)Aurinko paistoi pitkästä aikaa, sateet olivat ohi. Ukkeli väittää tossa vieressä, että onhan se aurinko paistanut viime viikolla enemmänkin, mutta se onkin ollut silmän takia saikulla. Minä olen pakerrellut töitä sisätiloissa. Hah ;-)No, joka tapauksessa piti ottaa ilmiöstä kaikki ilo irti ja rojahtaa keinuun lukemaan. Kohta tuokin ihanuus siirretään varastoon. Ja sattuipas somasti, että otuskin tyytyväisenä rappusulla köllöteli. Ei rynnännt karkuun, kun tökkäsin automaattilaukaisijan päälle ja syöksyin löhöömään...Nyt tänään lauantaina ilma näyttää yhtä hyvältä, joten taidanpa mennä jatkamaan eilisiä harjoituksia!
Aargh, tämä maailma toimii kännyköillä!Olin tänään ylitöissä, kuten jo viikon ajan joka päivä. Vihdoin ja viimein painelin junalle ja ajattelin soittaa sieltä ukkelille, että tulisi hakemaan minut Jäkestä siihen ja siihen aikaan.- Mitä peeveliä, kassia möyhätessäni huomasin, että kapine oli jäänyt töihin. No, päätin sitten, että soitan automaatista perillä. Joutuisin tosin vartoomaan häntä 15 minuuttia soitosta, mutta enköhän sen jotenkin kestäisi.Jäkessä tuli hiki.a) Asema oli suljettu, en päässyt soittamaan yleisöpuhelimesta...b) Aseman lähellä olevan kaupan edestä oli poistettu kaksi puhelinautomaattia...c) S-Marketissa ei ollut mitään puhelimen näköistäkään...d) Postit eivät ole enää Tele-Posteja. Eikä ole siis automaattejakaan...e) Prisman yleisöpuhelin oli poistettu kaupan käytävän tukipilarista viikko sitten...f) Erään silmälasimyymälän tuttu myyjä, vanha naapuri, oli ollut (kännykkänsä kanssa) aamuvuorossa, sori...g) Kävelykadun kapakan portsari nauroi minut jo ovelta ulos:
- Täälläkö olisi kolikkopuhelimia, hahahahHAHAHAHAHAHAAAA!!!!!!!!!!!!!!!!h) Taksikuski oli tyytyväinen, sai sentään melkein 17 euroa...No, pääsinpäs kotiin, vihdoin ja viimein, vaikkakin kukkaro turhan takia keveentyneenä. Ehkäpä muistan taas jonkin aikaa tsekata kännykkätilanteen... ;-)Ps. Tää rahakuva on otettu pari vuotta sitten. Itseasiassa Siken pyynnöstä kuvattu. Se on julkaistu aikoinaan OPAS -projektin sivuilla (Sikke oli siellä pääpäivittelijä) sekä kirjasessa nimeltä "Kaaos kukkarossa ja mielessä". Mutta ei muistaakseni täällä. -Hups, oho, enää ei muista, mitä kuvia sitä on sivuille syöttänyt. Siksi pyrinkin yleensä käyttämään ihan päiväntuoreita otoksia, vaikka ne eivät rakennettuja kuvia olekaan, kuten tämä.
...junan ikkunasta nähtynä. Välillä hujahdimme siltojen alta. Tunneleita ei Lappeenrannan reissulla ollut.Olin sunnuntaista tiistaihin työmatkalla "Kis kis Kippurahännän" kaupungissa. Siellä oli isot 700 hlön neuvottelupäivät. Töitä riitti aamusta iltamyöhään, joten kävelylle satamaan ja linnoitukseen en ehtinyt, enkä täten saanut kivoja reissukuviakaan... Ite olen käynyt Lappeenrannassa monta kertaa aiemminkin; maistellut Atomia tai Vetyä snackarilla ja joskus seilannut sisävesiristeilijällä Saimaan kanavalla sulkuja alas- ja ylöspäin, joten vapaa-ajanpuute ei hurjasti harmittanut. Harmitti tosin parin työkaverin puolesta, jotka olivat ekaa kertaa siellä ja näkivät vain hotellin ja kaupungintalon, betoniset päiviemme pitopaikat.Juna kulki halki viljapeltojen, järvimaisemien, kaupunkien. Hoksasin kaivaa kameran esiin vasta Lahden jälkeen (alkumatka meni torkkuen). Huomasi selvästi, että Ruuhka-Suomi lähestyi. Rata ja mootoritie kulkivat rinnakkain. Välillä junan varjo heijastui kallioleikkauksista. Ilta-aurinko loi varjoon valoisia pilkkuja paistamalla suoraan ikkunasta ikkunaan, junan läpi kallioon... Heijastukset lasissa tulivat kuviinkin, mutta siltähän se livenäkin näytti! Mäntsälän uusi asema oli melkoisen moderni häkkyrä!Mutta nyt on ihana puikahtaa oman peiton alle nukkumaan, oman tyynykasan keskelle, tuttuihin lakanoihin.. Hotellin lakanat haisivat kemialliselle! Ja ehkä näen vielä viliseviä maisemaunia :-)
...ainakin tomaateille. Taitavat nämä sievät alokkaat jäädä pelkiksi raakileiksi tänä vuonna.No, tuoreita ja auringossa kypsyneitä tompskuja on tässä kuitenkin popsittu päivittäin jo reilun kuukauden ajan.Kaupassa myytävät, tomaateiksi kutsutut pallukat ovat ihan jotain muuta. Varastossa pitkään säilytettyjä, raakoina laatikkoihin kasattuja ja saippualle maistuvia - kimpaleita?Viime yöä siirryttiin syksyyn, ja mittarikin oli sen mukainen. MIINUS 2,1 oli, eli pakkaselle meni...
