Vuoden viimeinen vaahtera

Näin tämä vuosi 2006 on tullut päätökseensä. Päivä on pimeä ja harmaa. Ja lumeton! Joulun aikaan oli pieniä lumirippeitä siellä täällä, mutta viime yönä nekin katosivat. Ulkona on lämmintä +7 astetta.

Vuoteen on mahtunut monenmoista. Iloa ja ikävääkin... En tässä sen kummemmin ala mennyttä analysoimaan, mutta tämä bloginpito oli uutta aiempiin vuosiin verrattuna! Kiitokset siitä Sikelle, joka väkisin väänsi mulle ekat tunnukset... Ja näin tähän siten hurahdettiin! Ja Mattikin on tullut nettitutuksi! Pitäisi vielä se Picasa opetella... Ja systerit ovat saaneet sinne ulkomaille säähavaintoja Suomesta tämän palstan välityksellä. Terkut myös muille palstan seuraajille, joita muutama on. Saa näitä juttuja kommentoidakin ;-)

Rakastan reissaamista. Yksi ohjenuorani on, että vuodessa pitää nähdä ainakin yksi uusi paikka, jossa ei ole koskaan ennen käynyt. Kelailin mennyttä vuotta ja katselin kuvia. Eräs reissukohokohdista oli Lohtajan Ohtakari, jonne ajelimme liki ex-tempore. Hiekkadyynit, kalastajakylä... Ystävällinen kalastaja, joka antoi meille syötäväksi vastapyydetyn ja -grillatun siian , joka oli jäänyt heiltä lounaalta yli. Hän kertoi meille myös paljon saaren historiasta, ajasta, jolloin sinne mentiin vain veneellä, nykyisin sinne voi hurauttaa autolla pengertietä pitkin. Ja heinäkuisessa reissuraportissa lupasinkin laittaa näytille jatulintarhasta otetun kuvan, se tulee tässä nyt.

Mutta ensin vuoden viimeisen päivän harmaa vaahtera...

HYVÄÄ VUODENVAIHDETTA KAIKILLE!

Ohtakari

Keilailussa on hohtoa

Neonvalot ne vain välkkyivät ja diskomusiikki pauhasi, kun kävimme 19 hengen porukalla Järvenpään keilahallilla. Tästä hohtokeilaamisesta on jo muodostunut joulun välipäivien traditio ukkelin sisarusten perheiden kesken. Olen minäkin lajia kokeillut, mutta pelkään, että pallo katkaisee sormet ja vie ne mukanaan... Joten tällä kertaa tyydyin kuvaamaan, katselemaan ja kannustamaan jengiä!

Joulukaamos lapissa

No niin, nyt kun olen löytänyt skannerinkin (se on ollut meillä jo pari vuotta hautautuneena lehtipinon alle) ja lappi on ollut muutenkin esillä, laitan tähän nämä hämärät kuvat. Ne on otettu joulukuussa 2002 Levin ja Pallastunturin alueilta. Sikkekin oli samalla reissulla mukana.

Digikamera tuli kuvioihin vasta myöhemmin. Näiden kuvien laatu kärsi skannauksessa. Osaan käyttää sitä kuten perusvalokopiokonetta, säädöt ovat vielä hepreaa. Skannasin nämä kaikki fotot ensin samalle "arkille" ja sitten leikkasin jokaisen erilleen. Kaipa siihen olisi fiksumpikin konsti ollut. On tämä elämä yhtä opettelemista.... ;-)

Ilta pimenee...

Tänään kuvailin ulkona auringon laskusta kuun nousuun saakka. Joulupukki toi jalustan, joten nyt avautui kameralle ja kuvaajalle aivan uusi maailma! Aiemmin en voinut ottaa hämäräkuvia, koska käsivaralla otettuna ne tärähtävät helposti. Tosin kaksi ensimmäistä kuvaa on otettu vanhaan malliin räpsäisemällä.

Kuukuvassa tapahtui outo ilmiö. Aikavalotuksella otettaessa se muuttui puolikuusta ympyräiseksi!

Hyvää Joulua!

Piparintuoksuiset jouluterveiset kaikille! Nyt bloginpitäjä vetäytyy joulutauolle ja tietsikkakin irrotetaan seinästä. Tätä nääs käytetään keittiön pöydällä, mikä nyt joutuu muuhun käyttöön... Muistakaa levätä! Toivottavasti tavoitamme itse kukin jotakin siitä vanhanajan joulutunnelmasta...

Lisää muistoja

Nämä vanhat valokuvat ovat muistoja joulusta v. 1970.

Kierinki kuuluu Sodankylän kuntaan, joka sijaitsee napapiirin pohjoispuolella. Siellä on siis täydellinen kaamos vuodenvaihteessa. Mutta kuten kuvista näkyy, ei se ole säkkipimeää. Aurinko on horisontin takana, mutta taivas on silti vaalea (tai sävykäs). Lumi myös korostaa heijastuvaa valoa.

Ekassa kuvassa olevat hahmot ovat pituusjärjestyksessä minä, Moskovan Vippe ja serkku Sari. Toisessa kuvassa minä rapsyttelen silloista koiraamme Tepsua. Ja kolmannessa kuvassa systerit jälleen...

Silloin oli muuten minihame muotia ;-)

Kuvat otti kummitätini Anna.

Lapin maisemia

Tuo tulipalo pisti miettimään lappia. Vaikka vanha kotikoulu paloikin, on meillä onneksi vielä mökki naapurikylässä, joten alueelle pääsee helposti.

Nämä kuvat ovat mökin viereiseltä pieneltä hillasuolta, lähistöllä (10 km) sijaitsevalta Unarin Könkäältä ja yksi mökin pihapiiristäkin. Kuvat on otettu 2 vuotta sitten systerin kanssa tehdyltä nostalgiareissulta lapsuuden maisemiin.

Talvella emme siellä käy, talo on hautautunut lumeen. Joten nyt sitten tässä vaan odotellaan ensi kesää!

Konkreettinen roihu

Vanha palaa.

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä paloi enemmänkin rakkaita muistoja. Lapsuudesta.

Asuimme Kieringin koululla vuodesta 1966 vuoteen 1973. Kauan on aikaa siitä, mutta siellä vietin villimmät lapsuusvuoteni ja aloitin koulunkin. Nuuskin talon kellarista katolle, likakaivosta roskienpolttouuniin. Jokainen nurkka, kolo ja soppi on edelleen muistoissa kuin eilistä päivää!

Alakerran ulko-ovesta katsottuna vasemmalla on meidän olkkarin ja keittiön ikkunat. Makuuhuoneet olivat takapihan puolella.

Ehjän kuvan olen ottanut kesällä 2004, kun Vipen kanssa pyörähdimme siellä pihalla. Liekkikuva on imuroitu tämän päivän Lapin Kansa -lehdestä http://www.lapinkansa.fi/

Haikealta tuntuu. Ei aika mennyt koskaan palaa, palaa vaan...

Joulukuun kukka

Talviaurinko paistoi äsken ihanasti. Se kurkisti suoraan anopin huuruiselle verannalle ja toisesta ikkunasta ulos. Ikkunalaudalla oleva kuivakukka-asetelma heijasteli varjoaan pihalle päin. Kävin nappaamassa siitä kuvan, mutta jostain syystä siitä tulikin hieman aavemainen...

Risteyksessä...

...on jo hieman lunta!

Ja toisen tien päähän paistaa jopa aurinko! Mutta eivät nämä lumet taida jouluksi riittää...

Symbolinen roihu?

Vanha palaa.

Meillä kävi vesivahinko eteis-varastossa. Kirjoitettu tarkoituksella noin. Se on SEKÄ eteinen ETTÄ varasto. Kuumavesivaraaja on lirutellut jäljistä päätellen jo jonkin aikaa vesiään nurkkaan, lattialle ja seiniin Seinälevyt pullistelevat... Lattiamatto joudutaan repimään pois, jotta näemme, miten lattiarakenteet voivat. Ja jotta lattiaan pääsee käsiksi, täytyy tyhjentää koko eteinen.

Ja se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Komerot (siirrettävät irto- sellaiset) tursuavat kamaa ääriään myöten. Oven takanakin oli vuosien historiallinen kasa kaikenlaista mielenkiintoista. Tämä puolitoistametriä korkea keko oli peitetty suojakankaalla - ja unohdettu sinne. Sen olen nyt jo perannut...

Uhhuhhuh, kaikkea rojua sitä ihminen säästääkin! Minä en raaski luopua mistään, joten sieltä keosta löytyi mm. vanha silityslauta ja VANHA VESSANPÖNTÖN kansi vanhojen aamutöppösten ynnä muiden aarteiden lisäksi.Olipa hiiret tehneet pesän ukkelin vanhaan työhaalariinkin, järsineet sen säpäleiksi ja käyttäneet alla olevaa mattoa huussinaan. Nurkka oli niin täyteen sullottu, että se oli säilynyt kissavapaana vyöhykkeenä.

Hmmm.

Päätin kylmästi poistaa kasasta kaiken mitä en tarvite. Meillä on siis roihunnut tänään menneisyyden tulet; eräänkin kesän risa paperinarukassi on enää muisto vain. (Olen kerännyt kamaa siksi, että muka muistausin niitten avulla paremmin menneisyyteni.) Mutta nyt katsotaan siis eteenpäin ja poltetaan ylimääräiset kuormat, muistot ovat ja pysyvät siitä huolimatta. (Ellei iske dementia. Silloin ei kyllä varmaan irtorekvisiittakaan auta.)

Kuutio kamaa on jo palanut. Tuntuu hurjalta ajatella minkälaiset roviot täällä roihuaa sitten, kun muutamme yläkertaan. Siellä on nääs 14 vuoden kootut rojut odottamassa. Tähän mökin eteiseen on kertynyt vain neljän... Juhannuskokkotarpeita siis riittää naapureillekin.. ;-)

Tulipahan oikea joulusiivous!

Viikon vaahtera

Hei, nyt on jo toivoa. Lumesta. Jospas tämä olisi tämän vuoden viimeinen vaahtera mustalla pihamaalla?!?

Viime yönä oli pakkasta hieman, aamulla oli maa kuurassa! Nyt on lämmintä taas +2 astetta, mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa!

Hesassa laulavat jo mustarastaat puistoissa, ollaan ihmetelty sitä työkavereitten kanssa. Vanha joululaulu on käynyt toteen: Noo onkos tullut kesä, nyt talven keskelle...

Tintin uni

Tässä Radio Savon kamerapöntössä, jota mainostinkin joku aika sitten, asuu talitiainen. Päivät se lentää lintulaudoilla, auringon laskiessa se menee hyvään paikkaan nukkumaan. Imuroin tämän kuvan tänään vähän ennen kolmea, jolloin otus etsi itselleen sopivaa nukkuma-asentoa. Missäköhän kolosissa muut tintit nukkuvat?

http://www.yle.fi/radiosavo/Images/Destination.htm

Ihana valo

Tänään keskipäivällä tapahtui ihmeellisyyksiä. Pitkään matalalla roikkunet pilvet repeilivät, harmaus katosi ja aurinko ilmoitti olevansa vielä olemassa. Taivas oli sininen!!! Läksin kameran kanssa kävelylle. Joulukuun aurinko paistaa matalalta, joten värit olivat mielenkiintoisen voimakkaita ja varjot pitkät.

Lämpötila oli keskipäivällä +7 astetta, eilen peräti +9,5. Ei uskoisi, että jouluun on enää kaksi viikkoa aikaa. Paitsi kyllä tavarataloissa - näin lauantaina jo joulupukkeja ja toisiaan tuuppivia ihmismassoja ;-)

Viikon vaahtera

Vaahteranäkymä on pysynyt yllättävän samannäköisenä pitkään, alkaa käydä tylsäksi ;-)

Puunsyöjäjäkälä....

...jos kerran edellinen oli kannonsyöjäsieni.
Täältä maalta löytyy kaikenmoista... ;-)

Minäkin olin eilen yksin kotona, kun ukkeli oli duuniristeilyllä. Niin sitä halusi ajaa itsensä aavemaisiin tunnelmiin. HUU!

Vanhan vaahteran kanto...

...kasvaa mielenkiintoisen näköistä sientä! Ilmiö tämäkin...

Vaahtera...

...näyttää samalta kuin ennenkin. Ja piha myös. Lämpöä oli tänään +6 astetta. Onpas lämmin joulukuun alku!