Viikon vaahtera

Lehdet ne vain lentelee...

Keskiviikkona oli liki 20 astetta lämmintä vielä, mutta sen jälkeen alkoi säätieteilijöittenkin mukaan syksy. Pilvilautat virtaavat yli Suomen, lämpöä reilut 10 astetta...

Kunnon ruskaa odotellaan!

Kysymyskin ois. En tiedä kiinnostaako tämän vaahteran luontoseuraaminen oikeasti muita kuin minua, mutta jos kiinnostaa, niin kumpi olisi mielenkiintoisempi seurantakulma. Tämäkö syksyinen, jossa näkyy enemmänkin vihreää ja pihaa, vaiko se keväinen, jossa puu on aika tarkasti rajattu alaoksiin? Kesäkuun arkistosta löytyy kooste keväisestä vaahteratra.

Helsinki by the Sea...

Niin. Anoppi ja appi ovat olleet 50 vuotta naimisissa. Käytiin Suomenlinnassa suvun voimilla syömässsä. Siellä mönki joitakin paikallisia vastaan, siitä kuva. En tunne heitä, mutta itse nauttivat kuvassa olosta...

Viikon vaahtera(t)

Heh, tässä kuvassa näkyy vaihtelun vuoksi myös vaahteran kaveri, eli toinen vaahtera. Ja tarkoituksella myös tuvan rappuset vilahtaa, jotta näkisi, että lähialuekuva on kyseessä. Löhöän usein olkkarin sohvalla , mietiskelen monenmoista ja tuijotan just näitä puita. Ikkuna nääs aukeaa tähän suuntaan.

Jups. Nämä syyskuun aamut ovat olleet tällaisia. Aamulla reilut kymmenen astetta lämmintä ja kova usva. Auringon noustua usva katoaa ja lämpötila nousee yli kahteenkymmeneen! Eilenkin istuin töitten jälkeen pihalla pitkään lukemassa ja pärjäsin pelkällä hihattomalla t-paidalla. Omituinen syksy! Ja toisaalta lapissa tulee lunta sekä räntää. Isä on siellä metsästämässä nyt. Suomi on niin pitkä maa, että tänne mahtuu monenmoista sääilmiötä!

Osta kuumemittari!

Selailin aamulla kohtalaisen asiallisena pitämäni firman postimyyntikuvastoa. Siellä oli myynissä yhdistetty kuumemittari + lämpömittari. En tiedä, kenelle se on tarkoitettu. Onko vika myyjässä vai pöhköissä asiakkassa, kun tuommoinen on päässyt kuvastoon? Hintakin on 49,90!!!!

Tässä mainostekstiä: "xxx" -monitoimimittari toimii supernopeana kuumemittarina, luotettavana huonelämpömittarina sekä digitaalisena päivyrinä ja kellona. Mittaria on helppo pitää koko ajn pöytäpidikkeessä esillä eikä sitä tarvitse etsiä, kun on aika mitata kuume. Kehon lämpö mitataan otsasta tai korvasta... jne...

Kuvan mittari ei liity tekstissä mainittuun härveliin. Kyseessä on aamupäivän lukemat.

Vaahtera

Nämäkin kuvat on otettu aamulla. Vanhan vaahteran takana varjoisa huurteinen nurmikko. Toisen kuvan räpsäsin ihan sen takia, jotta näkisitte, että latva punertaa jo!

Kuurankukkia tai -nokkosia

Heräsin aamulla yhtäaikaa auringon kanssa. Maa oli vielä kuurassa, joten äkkiä kamera esiin ja syksyn ensimmäisiä huurrekuvia ottamaan. Pakkasta oli miinus kolme ja puoli. Päivän mittaan aurinko sulatti kuuran, joten olen tuossa lueskellut kirjaa jälleen t-paitasillani löhötuolissa ulkona. Varjossa oli päivällä noin 14 astetta, mutta paisteessa tuli hiki!

Ensimmäiset pakkaset...

...olivat viime yönä. Ei kovat, mutta sellaiset, että auton ikkunat sai skrapata aamulla ja ruoho oli ratisevassa kuurassa.

Myös ensimmäiset syksynväriset lehdet lehdet lentelivät nurmikolle.

Tästä se syssy kai sitten alkaa ihan oikeasti. Vielä eilen oli päivällä 22 astetta, tänään 14. Huomenna vanha vaahtera palaa entiselle paikalleen!

Terveiset Pyhtäältä!

Tämän kesän merimaisemat senkun jatkuvat! Kyllä, sanon kesän, sillä lämpötilat ovat edelleen kahdenkymmenen paremmalla puolella. Tänäänkin mittari näytti +24 varjossa. Luonto on edelleen vihreä ja rehevä viimeaikaisista sateista johtuen.

Olin ma-ti työporukan kanssa Pyhtään Munapirtissä (saari sekin) Mäntyniemen lomakeskuksessa kehittymässä ja virkistäytymässä. Teimme myös venematkan Kaunissaareen, joka oli nimensä veroinen. Siellä on mainio saaristolaismuseo ja Suomen pienin toimiva kirjasto. Turistikausi oli jo loppunut, joten kylän kapeilla hiekkaisilla kujilla oli tilaa kävellä.

Kyllä täältä kotimaasta löytyy monia mielenkiintoisia kohteita. Ja pakko tunnustaa, että olin päivien suunnitteluryhmässä, eli tuo kohde oli - tota noin - sellainen paikka, jossa en ollut ennen käynyt... ;-)

Pyykkipojista

Pidän pyykipojista.

Tämä kuva on otettu samaan aikaan taannoisen usvakuvan kanssa. Pykkipojat ovat kuin ihmisiä. Tässä ne ovat vapaa-ajalla, rennosti, vähän vinksin vonksinkin...

Pyykkien kuivatus on niiden työtä. Kun sen tekee hyvin ja napakasti, on työn jälkikin hyvää: sileitä, ihania vaatteita.

Pyykkipoika voi tehdä duuninsa myös löysästi. Silloin pieninkin tuulenpuuska saa sen liikkeelle, jolloin kuivattava vaate menee kurttuun, eli työn tulos on kehno.

Niin, eivät ole ollenkaan hullumpia kapistuksia nämä pyykkipojat ;-)

Kuonaa

Kumpi kuva on eläväisempi? Otus nääs tunki nenunsa kuvaan kesken arvokkaan kuvaussession...

Kuona on jätöstä. Sitä ei oikeastaan ole luonnostaan olemassa, koska se on jonkin prosessin tulos, jäljelle jäänyt massa. Poimin nämä kimpaleet kesällä Möhkön ruukin ympäristöstä. Ne ovat raudanvalmistuksen jämiä. Sulatusvaiheessa erottui aito rauta ja tämä möhnä, joka heitettiin tunkiolle. Nuo kukatkaan eivät ole enää elävien kirjoissa, vaan roskiskamaa. Halusin ne mukaan keventämään tätä kuvaa.

Ei, en ole synkällä tuulella alkuunkaan, vaikka tämän aiheen nyt otinkin esiin. Olen itse asiassa tarkoituksella pitänyt tässä blogissa etäisyyttä "henkilökohtaiseen minuun". Yritän kirjoitella kevyttä yleisluontoista höpötystä ja laittaa muutamia kuvia joukkoon.

Ja nyt minä vasta hilpeällä päällä olinkin. Olemme suunnittelemassa ukkelin kanssa syysreissua Sveitsiin systerin luo. Haluan matkustaa matkallakin, joten olen jo tutkinut hurjasti juna-aikatauluja Alppien yli/ali/tunnelissa niiden eteläpuolelle lähelle Italian rajaa.

Siivoilin lehtipinoa, josta löysin uudehkon, mutta lukemattoman Kamera-lehden. Katselin suu messingillä "paras lomakuva" -kilpailun satoa. Juu, juu - myhäilin - kohta mennään taas. Käänsin sivua ja hätkähdin. Siellä oli Katriina Etholénin krjoittama juttu Matkalaiset. Se perustuu Elizabeth Heyertin valokuvakirjaan "The Travelers". Kuvaaja oli ottanut vuoden ajan kuvia erään Harlemin baptistiseurakunnan vainajista. Heidät meikattiin ja puettiin kauniisti viimeistä matkaa varten vanhan perinteen mukaan.

Juttu ja kuvat säväyttivät. Nämä kuolleet ovat kauniita, jotnkin onnellisen näköisiä. Ja kuitenkin kyseessä ovat vain meikatut kuoret.. alkuperäistä henkilöä kunnioittaen koristellut. Voiko jo kuolleen ihmisen suuta vetää jälkeenpäin hymyyn? Oikea ihminen on silti - jossain? Ehkäpä nämä kuvat ovatkin irvokkaita?

Olisin halunnut laittaa tähän suoran lainauksen lehden sivuilla olevasta tekstistä. Eipä valitettavasti sitä löytynyt netistä ollenkaan. Mutta jos törmätte Kamera-lehteen no 8/2006, vilkaiskaa... erikoista on. Ainakin mun mielestä.

Tässä linkki joihinkin kirjan kuviin, sen sentään löysin... : http://www.houkgallery.com/heyert-travellers/heyert.html

Vaahtera lähtökuopissa

Vanha vaahtera odottaa jo ruskaa. Se voi alkaa päivänä minä hyvänsä. Vaahteran kuvaaja tässä vaan pähkäilee, että kuinkakohan kaukaa ja mistä suunnasta sitä puuta sitten kuvaisi. Ruska kun alkaa usein puun latvasta, ja se on tosi korkealla! Keväinen kuvakulma kuvasi ainoastaan puun alaoksia.

Tässä kolmiosainen kuva tämänpäiväisestä tilanteesta - ja vanhasta suunnasta. Viimeaikaiset runsaat sateet ovat virkistäneet luonnon uudelleen. Puun juurelle sijoitetun pöydän alla oleva nurmikko odottaa vielä jopa syystrimmausta! Lehdet vihertävät JÄLLEEN raikkaasti. Ja lämpömittari näytti tänäänkin kahtakymmentä astetta! Aamun sateissa oli toki koleampaa, just silloin töihin mennessä...

Vaahteran eri osiin osui valitettavasti valo eri tavalla - vaikka otinkin ne peräkkäin - joten yhtenäisen kuvan rakentaminen on vaikeaa. No, enpä kyllä vielä ole sitä temppua opetellutkaan, syksyllä taikka talvella sitten....

Mutta tänään oli kyllä ihana istua pihalla t-paitasllaan lukemassa hetken aikaa. Aurinko oli jo matalalla, varjot iskivät päälle yllättävän aikaisin, mutta ilmassa viipyi vielä kesä... (Ja minä manasin syksyä ilmaan jo kuukausi sitten, äh!)

Aamu-usvat...

... ne vain paranevat aamu aamulta!

Kohta on töihin lähtiessä jo niin hämärää, että tämä ilmiö ilmaantuu kuvausten kannalta liian myöhään. Mutta pyykkipojat pysyvät :-)

Syksyn satoa

Nyt se syksy on sitten virallisesti tullut, vaikka olen sitä henkisesti hehkutelut jo jonkin aikaa...

Mutta eipä eilisessä syyssunnuntaissa mitään vikaa ollut. Lämpöä oli edelleen parisenkymmentä astetta, kun ajelimme Askolaan verottamaan puutarhan antimia. Luumuja, omppuja, tomaatteja, avomaankurkkuja... Jopa pihlajanmarjoistakin saisi innokas kokkailija sörsseleitä tarvittaessa valmistettua.

Tässä malliksi hieman syyspuutarhan värejä ennen ruskan väriloistoa!

***
Hassua. Melkein kaikki Suomessa kasvavat jutut ovat pyöreitä. Niin kuin nämä kuvien esimerkitkin. Ja perunat. Lämpimämmissä maissa kasvaa pitkulaisia juttuja, kuten banaaneita, chiliä, munakoisoa, pitkiä päärynöitä...

**