Sanoja ei tarvita...

...kuva kertoo kaiken.

Joulurauhaa...

... ja nimenomaan sydämen joulurauhaa toivottelen kaikille!

Meillä on nyt hieman erilainen joulunaika tiedossa. Miehen isä makaa sairaalassa ja on enää hetkistä kiinni, milloin kuulemme suru-uutisen.

Ihmiset, ystävät, läheiset ovat tässä maailmassa ja joulussa tärkeintä. Lahjat, kimaltelevat paketit ovat vain sivuseikka. Välitetään toisistamme, kun meillä on vielä siihen mahdollisuus! Sydämen lämpö on lahjoista parhain.

Maa on niin kaunis,
kirkas Luojan taivas,
ihana on sielujen toiviotie.
Maailman kautta kuljemme laulain,
taivasta kohti matka vie.

Kiitävi aika,
vierähtävät vuodet,
miespolvet vaipuvat unholaan.
Kirkasna aina sielujen laulun
taivainen sointu säilyy vaan.

Enkelit ensin
paimenille lauloi,
sielusta sieluhun kaiku soi.
Kunnia Herran, maassa nyt rauha,
kun Jeesus meille armon toi!

Terkut Lanzarotelta!

Olimme "valohoidossa" 1.-8.12. Tosin meidän perinteisellä säätuurillamme sielläkin rippasi parina päivänä vettä...

Ja vettä löytyi laukustakin, kun viimeisenä päivänä vesipullo posahti auki. Kamera ja muistikortit käytännössä hukkuivat pussin pohjalle. Kamera on sökö, meni täysin oikariin. Muistikortteja on nyt kuivateltu puoli viikkoa, mutta en osaa sanoa säilyivätkö kuvat, koska ilman kameraa en pysty siirtämään kuvia koneelle. Läppäri on sen verran vanha, että siinä ei ole muistikortille kolosta. Auts.

Tulipa Timanfayan kansallispuiston kuumaisemissa kokeiltua turistihömpötystäkin, eli kamelilla ratsastusta. Vähän keikkuvaa kyytiä oli... Kuvan otti takana tirskuva vhk ;-)

Marraskuun viimeisenä iltana...

...on pimeää ja märkää. Lupaavasti alkanut talvi on enää muisto vain, ihan pieniä lumirippeitä löytyy sieltä täältä. Vettä tihnustaa, mutta takkatuli lämmittää. Itsellä ei valitettavasti sitä ylellisyyttä ole, mutta naapurista löytyy. Ja kyllähän kaunis kynttilänvalokin antaa lämmintä tunnelmaa!

Talvi tulee!

Ensilumi - tai oikeastaan ensiräntä - satoi viime keskiviikkona 19.11. Torstaina tulikin sitten oikeaa lunta, ja se pieni kerros jäi maahan. Tänään tupruttaa sitä valkoista sittn lisää, jippii!

Kotikuva

Kissaotuskin osaa kerjätä. Nyt tahtoo aamupalajuustoa!

Ps, nyt on bloggerin vika. Ei huoli kuvia...

Harrastukset vähissä....

...mutta kirjakasa yöpöydällä kasvaa!

Tähän aikaan vuodesta ulkoileminen on liian vähäistä. Siis sitä kun vetäytyy suoraan sisätiloihin töitten jälkeen. No, kohta jouluvalot piristävät maisemaa, ja reilun kuukauden päästä päivätkin alkavat pitenemään.

Tää oli ns. positiivistä ajattelua! ;-)

ps. Jossakin on sanottu, että jos vääntää ilmeensä väkisin hymyyn, niin kohta alkaa oikeasti hykerryttämään. Hmm....

Valoa päivisin...

...näkee tähän aikaan vuodesta ainoastaan ikkunasta. Aamulla töihinlähtö tapahtuu pimeässä. Samaten pimeää on kotiin tullessa.

Tänään aamupäivällä duunipaikan ikkunasta näkyi kiva valoilmiö, kun aurinko osui rannan rakennuksiin ja heijastui mereen. Ehdin sopivasti napsaista duunikännykällä kuvat, koska hetken päästä pilvet voittivat auringonvalon. Nyt on jälleen tasaisen harmaata. Krooh.

Huurteinen aamu

Viime yöpnä oli pakkasta -7 astetta. Aamulla maisema oli kaunis, kuuran peitossa. Tässäpä pieniä tuokioita koetusta...

Citysateenkaari

Sateiden välillä taivaalla näkyi mielenkiintoinen ilmiö, joka näytti osuvan johonkin ökyveneeseen. Niinpä niin, sateenkaaren päästähän löytyy aarre ;-)

Harmi, kun ei ollut TAASKAAN oikeaa kameraa mukana. Kamerakännykällä pitkin käsin pöydän yli moninkertaisten ikkunoiden läpi kurkotellen kuvan laatu on mitä on...

Terkut taas Lappohjasta!

Laitoin syskuun 22. pv kuvia Hangon Lappohjasta. Etsin silloin jotakin mukavaa yhteistä paikkaa kokoontua työporukan kanssa kaksipäiväistä syyskokousta varten. Otin silloin sattuman ja ajatuksen lennon oppaaksi (ja uusimman version tiekartasta), joten ajelimme ukkelin kanssa katsomaan netistä löytämäni Högsandia. Ja hyväksi totesimme sen. Valtavan mahtavat maisemat!

Nyt oli sitten varausten jälkeen vuorossa se totinen kokouskoitos - yllättäisikö sade kokouspäivänä meidät paikan päällä, ja entäs suunnitelmamme? Mutta kas kas, taivas oli puolellamme. Ekana päivänä oli aika kirkasta ja aurinkoista, toisena utuismpaa. Mutta meren kohina oli koko ajan läsnä! Eikä luonnon kauneus kadonnut! Kannatti tulla! Ja palvelut toimivat hienosti.

Tahtoo torkkumaan jonnkn hiekkarannalle telttaan lämpimään makuupussiin ja kuuntelemaan tyrskyjen ääniä...

Syksyinen ikkuna...

...on tumma ja märkä. Onneksi sisällä on kuivaa ja lämmintä. Täällä etelärannikon tuntumassa on viime yönä ja tänään myrskynnyt kunnolla! Rappusmatot ovat lennelleet pitkin pihoja, katkenneita oksia pudoillut puista. Lämmintä on sentään ollut kymmenisen astetta!

Tänään siirryttiin taasen normaaliaikaan. Aamupäivällä oli aikamoinen kellonaikojensiirtämisoperaatio käynnissä. Kummasti niitä erilaisia kelloja onkin kertynyt kaikki vempaimet mukaanlukien. Ja tietysti vessankin seinällä pitää semmoinen olla, että huomaa lähteä ajoissa junalle!

Aamut siis vaalenevat hetkellisesti hieman, mutta töistä tullessa onkin sitten pimeää kevääseen saakka. Saa tuijotella pimeitä ikkunoita ihan tarpeeksi ;-)

Lokakuinen sää...

...ei ole kaikkein valokuvauksellisin. Pilvet roikkuvat alhaalla lupaillen sadetta. Mutta dokumentoidaan tämäkin ;-)

Ilmiöstä käy se, että eilinen kirkas päivä sai puimurit liikkelle! Rapsipelto puitiin vasta 18.10.! Kävipä myös niin, että joihinkin paikkoihin jäi vilja pelloille mätänemään, se ei koleassa kesässä ehtinyt kypsyä laisinkaan.

Erikoinen syksy. Jospas tämä enteilisi vihdoinkin KUNNON talvea!!!

Talvelle on...

...nyt tilaa tulla!

Vaahtera on tyhjä, sireenissä muutama lehti.

Naapuriston sukulaisnuoriso haravoi pihan puhtaaksi taksvärkkipäivänä. Nopeasti tämä maisema näköjään sopeutuu talven odotukseen.

Ja meikäläinen nauttii tänään kauan odotetusta vapaapäivästä. On nääs 11 päivän työputki Seinäjoen reissu mukaanlukien takanapäin. Nyt soffalle kirjan kans!!

Vuorokausi jälkeen...

...täysikuun nousi usva pelloille!

Seinäjoki...

...oli yllättävän kapea joki. Mutta Aallon suunnittelema Lakeuden ristin kirkko oli sitäkin suurempi. Ja lehtensä karistanut puu oli saanut tilhiparvesta koristeet!

REVONTULIA!!!!!

Höh, ja kuvissa näkyy vain vanhoja lehtiä...

Ukkeli tuli illala lenkiltä kotiin joskus klo 21 jälkeen. Patisti ulos katsomaan, ja johan kohta olivat paikalla naapuritkin. Syksyn ensimmäiset revontulet lepattelivat taivaalla.

Ja nimenomaan lepattelivat lempeästi. Lapissa ne lainehtivat ja leimuavat.... Tämä lepatteleva valoilmiö haaraantui pitkittäin moneksi juovaksi. Väriltään erikoinen, harmaan hailakka, melkeinpä vaaleanpunainen!! Mutta silti outoudssaan kaunis.

Kuvaa ei saatu, kun kamera oli toisessa kaapissa ja jalustakin jossain tallessa... eli amatööriasteella täällä vielä!

Mutta syksyn ruska on edennyt kovasti ja sunnuntain tuulet tekivät tehtävänsä. Värimaisma ohenee...

Toivoa...

..pitää aina olla. Anna vettä nuutuneelle!

Nämä kuvat ovat ihan ensimmäisiä ottamiani koeotoksia, kun uusi kamera tuli taloon reilu vuosi sitten. Heti piti testailla sen ominaisuuksia, mutta sittenpä blogikuvat palautuivatkin ihan liian nopeasti takaisin totuttuun, tuttuun ja tyypilliseen kaavaan. En ees näitä läiskinyt esille...

Elämäntilanteet vaihtelevat aina joko itsellä taikka lähiympäristöllä. Nyt on täällä menossa hieman vaikeampi tilanne, jota seurataan läheltä. Elämän eliksiiriä tarvitaan.

Kuva on otettu samasta kukasta ihan sekunnin välein. Katsontakantakin vaikuttaa ihmisen omaan tulkintaan tilanteesta. Katsellaan siis toiveikkaina tulevaisuuteen!

Vanhassa vaahterassa...

...on vielä vihreitä lehtiä. Latvus on punertanut jo pitkään, mutta puu on niin suuri, että tähän vanhaan kuvakulmaan ei koko puu mahdu. Ihan ylimmät oksat ovat jo lehdettömät - onpahan huomiseksi haravointijumppaa tiedossa!

Vanha laulu...

...tuoreet kuvat.

Terveiset 2 päivän työmatkalta, vetäydyimme n. 10 hlön kollegaporukalla luonnon hiljaisuuteen meren ääreen mietiskelemään. Ja välillä vähän kirkoteltiinkin... Aamuhartaus meren rannalla (kuvassa vetäjä) avasi silmät tämän päivän kauneudelle. Päiviemme järjestäjä onnistui rakentamaan hyvän kokonaisuuden.

Tässä ote vanhasta laulusta, joka kuvaa menneitä hetkiä hyvin, sekä niitten jälkistä olotilaa. Lisää kuvia tulee myöhemmin, sillä matkaan liittyi kulttuurihistoriaakin. Oli hyvät päivät.

***

Nyt metsä kirkkoni olla saa,
voi täällä palvella Jumalaa,
mun urkuni kauniit soikaa!
- Immi Hellén

Ps. Jälkihuomautus 27.9.
Pistin kuvia päivistä duuniblogin puolelle. Niistä suurin osa on ihmiskuvia, ei maisemia. Blogin pääsee profiilin kautta. Reitti on välillä lukittu, mutta nyt se on toistaiseksi auki...

Syyspäiväntasaus...

...toi jälleen valon maisemaan!

Pitkän, pitkän harmauden jälkeen aurinko näyttäytyi taivaalla. Itseasiassa se plumpsahti pilvien takaa esiin jo eilen, sunnuntaina, ja jatkoi tänään sitä samaa ilmiötä! Aah, kylläpä sitä olikin jo kauan kaivattu!

Auringon innoittamina lähdimme sunnuntaiautoilemaan rannikolle ja hieman luontoretkeilemäänkin. Kävimme Hangossa, sekä Lappohjalla, josta löytyi hieno Lappohjanranta, josta pätkä kuuluu Uudenmaan virkistysalueyhdistykselle (on osa Natura 2000 -hanketta).

Hienot kankaiset mäntymaat ja usean kilometrin pituinen hiekkaranta olivat ajeltujen kilometrien väärtit. Yllätyin, kuinka olimme ainoat tallustelijat alueella ja vielä niin upealla säällä. Höh, mukavaa, ja sehän sopi meille! Mutta metsästä löytyi sentään tasan yksi vieras pariskunta - mies keräsi sieniä ja rouva puolukoita.

Aijaijai, lisää näitä säitä vaan!

ps. kolme viimeistä kuvaa on otettu Hangon kulmilta. Lappohja oli hiekkaista dyynialuetta ja käkkyräjuurimäntyjä, ei uimakoppeja eikä kallioita...

Iltapäivänokoset...

...onnistuivat ainakin otukselta. Minäkin yritin.

Otin tänään ns. ylityövapaan. Säätiedotus kun lupasi aurinkoista, ja kuvittelin vielä kenties hieman ruskettuvani. Heinäkuun jälkeen kun ei ole aurinkotuolissa juuri istuttu!

Eikä istuttu nytkään. Aamupäivällä tein sapuskaa ja vähän leivoin. Iltapäivällä keinu houkutti. Pistin päälle villapaidan otin mukaan paksun täkin. Köpsähdin köllöttämään. Jätin hengitysreiän täkkiteltan alta nenän eteen ja sanoin aah.

Piip piip. Hiukkasen tekstailtiin Siken kanssa, sitten käänsin kylkeä ja vedin täkkiä paremmin ympärille. Ulkopuolella 11 astetta.

Aah. Tuuli suhisee ihanasti viereisen vaahteran lehdissä. Mmmm, keinu heilahtelee hissukseen uneen tuuditellen... Jaaha, joku lentokone laskeutuu, päätti ottaa alastuloreitikseen Porvoo-Sipoo -linjan.

Krooh... tsuk tsuk tsuk. Joku naapureista on jo päässyt puimaan! Kylmä ja märkä syksy on tehnyt tepposia monille, ja tulee vielä tekemäänkin. Pellot ovat liian märkiä ja viljat valonpuutteesta raakoja.

Pälpäti pälää... Naapuriston rakkaat sukulaiset, pienet pennut, ovat päässeet koulusta jo, äänet kantautuvat kaukaa .

- AAPUUUVAAA! Näen nenäni edessä jonkun
konekivääripistooliampuma-ase -härvelin. Pennut valtasivat pihamaan. Menen siis sisälle otuksen viereen köllöttelemään...

Pikapyräys Parkanossa...

..mennen tullen junalla. Kävin työkeikalla eestaas Seinäjoella, Parkano on asema matkan varrelta. Ja maiseman havainnointi vahvisti sen, että syksy on tullut oikeasti Suomeen.

Harmaat syyssateet hallitsivat aamupuolta. Iltapäivällä Pohjanmaalla huomasi, että siellä on jo ruskan alkua - meillä täällä etelässä lähinnä kuivia lehtiä puissa.

Ja eipä ollut taaskaan oikeaa kameraa mukana. Tämä on läiskäisty duunikännykällä junan märän ikkunan läpi. Mutta tulipa silti säätila edes jotenkin dokumentoitua ;-)

Syyskuun ekana aamuna...

...maisema oli kuorrutettu kuuralla!

Aamulla oli pakkasta -0.6 astetta. Melkein myöhästyin työjunasta, koska auton jäiset ikkunat oli raaputettava puhtaiksi!

Uskomaton ilmiö!