”Taatsinseita oli ristittömän kansan aikaan kuulu kautta laajan lapinmaan. Kaukaa Norjan tuntureilta aina Kautokeinosta saakka jutasi Lapin kansa uhraamaan kuululle Taatsille. Päivänpuolelta, Kemijoen alijuoksulta, sauvoi veneellään lapinmies, aina kauas Kitisen latvoille Taatsia palvomaan ja sille uhraamaan. Taatsinseita oli pyhitetty peuroille, kaloille ja myöhemmässä vaiheessa poroille.”Samuli Paulaharju: Seitoja ja seidan palvontaa
Lisätietoja: http://www.luontoon.fi/page.asp?Section=1379&Item=6944
5 kommenttia:
Olen käynyt -83. Tarvinneeko enempää selvittää...
Huu... Jäikö poppamiesoireita ;-)
Metsäinen kävelymatka sinne olisi saanut olla pitempi, olisi ollut jotenkin vaikuttavampaa, jännittävämpää... Tassuttelua oli ainoastaan puolisen kilsaa, jos sitäkään. Toisaalta seidalle köröteltiin yli 10 kilometriä kapeaa hiekkatietä, jossa ainoastaan porot kipittelivät välillä edellämme. Noh, olihan se "isokin tie", jolta paikalle käännyttiin, hiekkatie.
Kun pääsimme perille, oli siellä aivan aavamaisen hiljaista(olimme ainoat "asiakkaat"). Ykskaks alkoi joku lintu kirkumaan yksittäisiä huutoja, kriik, krääk, ja kaiku kantautui pitkin rotkoa. Iho meni kananlihalle!!!
Huu... Jäikö poppamiesoireita ;-)
Se jääköön muiden arvioitavaksi...
On teillä kummallakin poppaoireita ;-p
No sulla niitä vasta onkin, vaikket olekaan VIELÄ käynyt seitaa moikkaamassa ;-)
Lähetä kommentti