...ja keskikesän aikaa...
Nyt on heleä kesä käännekohdassaan. Tuoreen alkukesän raikkaus on kääntymässä kypsän keskikesän täyteläisyyteen!!! (Hah hah!) Pian omenat putoilevat puista - ja saadaan omppupiirakkaa ;-)
Nyt on aika nauttia yöttömästä yöstä, valosta, ja linnutkin vielä jaksavat liverrellä!
Ja mikä parasta, jussina alkaa loma, lallallaa, lallallaa!!
Perinteiset juhannusruusut nuutuivat jo, mutta muut vanhanajan kukkijat pistävät vielä parastaan - pitkäänkin. Nämä ruususet ovat Kimmon isoäidin aikonaan istuttamia. Lajia en ole selvittänyt, mutta suloisia ovat ja kukkivat parhaillaan.
Valoisaa keskikesän juhlaa teille kaikille!
Ja heittäkäähän talviturkit pois, jos ne vielä ovat tallella! Mulla ainakin on vielä, muttei kauaa ;-)
****************************************************************
Ps. vielä pieni eettinen kannanotto
Olimme työporukan kanssa kokoustamassa tämän viikon ma-ti Mäntsälässä Hirvihaaran kartanossa. Nätisti entisöity paikka, kiva piha Mustijoen rannalla, ei liian pramea. Paikka on ruoastaan kuulu. Kahvipöytäkin oli non-stoppina klo 9-18, eli aina kun teki mieli kahvia, niin sai koukata erilliseen kahvihuoneeseen. Tarjolla oli vissiinkin 8 erilaista suolaista piirakkaa (kasvis- ja lihansyöjille), 7 makeaa piirakkaa: mansikka-, rapari-, juuusto, suklaa- ja sekoituspiirakka, tiramisu, aleksanterin leivos, vaniljakastiketta, kinuskisellaista kans, mansikkasosetta, hedelmiä ja ties mitä.
Mutta. Illallinenkin oli upea, 4 lajin kokonaisuus plus kahvit. Alkupalana jokiraputerriiniä. Väliruokana shamppanjarisottoa, pääruokana täytetty viiriäinen. Jälkiruokana gorgonzola-jäätelö-vadelmajäädykettä. Tuli siis vahingossa syötyä homejuustojäätelöä. Homehtunutta jäätelöä. Inhoan homejuustoja...
Mutta mutta. Eettinen osuus koskee viiriäisiä. Tuijotin lautasta. Siinä se raukkarääpäle pikkulintu makasi ketarat levällään selällään värikkäitten lisukkeitten joukossa, siiventyngät ties minne osoittaen ja vatsaontelo täynnä herkkumöhnää. En oo ennnen syönyt västäräkin kokoista pikkulintua. Munia kylläkin jossain pakkotilanteessa. Joku (öh... taisin manipuloida vieruskaveria) tivasi linnun alkuperää tarjoilijalta, hän ei tiennyt. Kävi selvittämässä keittiössä, ja Ranskastahan ne oli tuotu. En sitten kehdannut kysyä, että nyljettyinäkö vai höyhenten kera? Pakasteena? Rekka täys muutaman gramman raatoja?
Viiriäisiä viljellään tarhoilla, luonnonvaraisia verkkopyydystetään. Halusin maistaa, ja söin yli puolet, mutta en niitä koskaan itse tilaisi ravintolassa. Tämä oli yllätysruoka. Oltais voitu vaikka syödä suomalaista metsoa mieluummin ;-) Ja kamerakin oli taas kerran muualla...
4 kommenttia:
No johan olet päässyt hyvään herkkupöytään. Tai hyvään ja hyvään..
herkullinen ruoka siellä kyllä on, minäkin kerran käynyt siellä Koulutuskeskuksen porukoiden kanssa, tosin en syönyt viiriäistä, taisi olla jotain possua - ei villisikaa kumminkaan- timjamien kera ja italialaista makeaa viiniä jälkiruuan kanssa, oijoi että oli hyvää. Ja se kahvipöytä tosiaan kaikkine lajeineen yltäkylläinen.
Mutta en ole tiennyt että viiriäisiä syödään vieläkin, hm, miksiköhän ? Onko ne erityisen hyviä ?
No kun ne oli niin pieniä, ei niitten maustakaan selvää saanut. Masun täyte oli ehkä makuisampaa, mutta jäipä senkin kostumus arvuutukseksi...
miksei viiriäinen siinä kuin kidutettuna kasvatettu broilerikin???
Aivan oikein, anonyymi ;-)
Edelleenkin syön mieluummin aitoa metsoa ja hirveä (isän pyytämiä) kuin teollisuuselikoita...
Mutta kumpi on eläimen kannalta parempi kohtalo? Broilerillako, jota on lihotettu koko lyhyen ikänsä lähialuehäkissä, eikä se muusta mitään tiedä, vaiko viiriäisellä kaukomailla, joka on kenties maistanut linnunelämääkin ja tehnyt poikasia? Ja sitten se kuskataan pakasteena pohjolaan...
Eläinparat...
Lähetä kommentti