Tauti sen kun jatkuu, ja kotona ollaan. Kumpikin. Kröhimme täällä ukkelin kanssa kilpaa.
Tänään kyllä ikkunamaisemat piristivät - pitkästä aikaa! Kävin postilaatikolla kameran kanssa ja ihailin aurinkoa. Lunta ei ole vieläkään kuin nimeksi, mutta kyllä se siitä lähtee!
Harmi, kun ei vielä voi mennä tutulle pelto- ja metsätielenkille kävelemään. Kunto ei salli sitä. Peti on puolestaan ollut harvinaisen houkutteleva paikka. Nokosia tulee otettua pitkin päiviä ja öitä. Väliajat lukemista, finrexinin juontia ja syömistä; sitäkin on pakko tehdä, jotta jaksaa sairastaa. Ja sitten taas pötköttämään.
"Nokosia pitkin öitä..."? Kyllä! Univelkaa ei enää ole näin pitkän kotonalon jälkeen, pakkolevosta on ollut hyötyäkin. Heräsin siis viime yönä jo 4.45, päästin kissan pihalle ja menin nojatuoliin lukemaan. Noin 6.30 ajattelin jatkaa torkkumista. Puolitoista tuntia siinä hurahti (se lienee tyypilinen unisykli). Hieman hereilläoloa, jonka jälkeen päätin vetäistä vielä yhdet unet...
Nyt on siis menossa ikkunamaisemien ihailuhetki, nettinaputteluhetki, kohta jauhelihakastikkeen kokkaamishetki - paljon parantava sipulia, nam - ja sen jälkeen odottaakin päivänokoshetki!
1 kommentti:
kauniit kelit kerrassaan!!!! täällä edelleen melkein 10 astetta lämmintä, lauantaiksi pitäis viiletä ja tulla ainakin räntää (äh).
Lähetä kommentti