perjantaina, marraskuuta 27, 2009
Kädet ylös!
Antaudun...
Aikamoinen ilmiö tuo Facebook. Se on aikavaras. Hitonmoinen koukuttaja. Pinnallinen pulinaboxi. Mullakin on sellä jo muka 69 "kaveria", vaikka kaikki oikeat kaverit eivät edes ole siellä. Joka päivä muka pitää käydä siellä kurkkimassa mitä muille kuuluu. Ja kuulumiset ovat yleensä kuitenkin vain parin sanan mittaisia lauseita tyyliin "minna joi kupin kahvia"...
Sitten mulla on siellä farmi. Kasvatan eläimiä, kasveja ja puita. Kerään satoa. Farmi ja "rahavarat" laajenee päivittäin. Pistesaldo kasvaa. Nyt se on niin iso, että lehmien lypsyt ja kananmunien keräämiset ja sadonkorjuu vie peräti TUNNIN illasta, jos haluan hoitaa sen kunnolla. HOITAA KUNNOLLA!!! Minkä hemmetin takia? Eihäs sitä oikeasti ole olemassakaan!!!!! Mutta siinäkin lähetetään lahjoja (maatilan tuotteita) kavereille ja käydään kitkemässä ja lannoittamassa toistemme tiloja. Pistemäärä kasvaa siitäkin. Uaah! Illat ovat muutenkin niin lyhyitä ja pimeitä, että miks ihmeessä tuohon pitää hassata aikaa. Tulen töistä kotiin yleensä n. klo 18 kieppeillä, petiin lukemaan kellahdan n. klo 21. Eli facebook vie prosentuaalisesti yli 30 prosenttia mun ikiomasta ajasta. Huhhuhhuh.
Ja tämän tekstin kuvavalintakin on ns. kuvavarkaus. Olen poiminut sen yli kaksi vuotta sitten erään sveitsiläisen taiteilijan kotisivuilta. Hän tekee ihanan näköisiä töitä puusta ja metallista. Tässä yhteydessä kuuluisi mainita tekijä ja sivujen osoite, mutta olen valitettavasti hukannut linkin, enkä muista nimeä. No, ehkä kyseessä ei ole kuitenkaan aivan hirveä rikos, kyse ei ole kai julkisesta levittämisestä, koska eihän näitä sivujakaan lue kuin pari hassua ihmistä. Jos nekään enää, koska täällä on ollut aivan autiota jo pitemmän aikaa... Yritän tehdä parannuksen ;-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)