Sanoja ei tarvita...

...kuva kertoo kaiken.

Joulurauhaa...

... ja nimenomaan sydämen joulurauhaa toivottelen kaikille!

Meillä on nyt hieman erilainen joulunaika tiedossa. Miehen isä makaa sairaalassa ja on enää hetkistä kiinni, milloin kuulemme suru-uutisen.

Ihmiset, ystävät, läheiset ovat tässä maailmassa ja joulussa tärkeintä. Lahjat, kimaltelevat paketit ovat vain sivuseikka. Välitetään toisistamme, kun meillä on vielä siihen mahdollisuus! Sydämen lämpö on lahjoista parhain.

Maa on niin kaunis,
kirkas Luojan taivas,
ihana on sielujen toiviotie.
Maailman kautta kuljemme laulain,
taivasta kohti matka vie.

Kiitävi aika,
vierähtävät vuodet,
miespolvet vaipuvat unholaan.
Kirkasna aina sielujen laulun
taivainen sointu säilyy vaan.

Enkelit ensin
paimenille lauloi,
sielusta sieluhun kaiku soi.
Kunnia Herran, maassa nyt rauha,
kun Jeesus meille armon toi!

Terkut Lanzarotelta!

Olimme "valohoidossa" 1.-8.12. Tosin meidän perinteisellä säätuurillamme sielläkin rippasi parina päivänä vettä...

Ja vettä löytyi laukustakin, kun viimeisenä päivänä vesipullo posahti auki. Kamera ja muistikortit käytännössä hukkuivat pussin pohjalle. Kamera on sökö, meni täysin oikariin. Muistikortteja on nyt kuivateltu puoli viikkoa, mutta en osaa sanoa säilyivätkö kuvat, koska ilman kameraa en pysty siirtämään kuvia koneelle. Läppäri on sen verran vanha, että siinä ei ole muistikortille kolosta. Auts.

Tulipa Timanfayan kansallispuiston kuumaisemissa kokeiltua turistihömpötystäkin, eli kamelilla ratsastusta. Vähän keikkuvaa kyytiä oli... Kuvan otti takana tirskuva vhk ;-)