Unohdettu pikkufillari...

...piileskelee nurkan takana, kohta se uppoaa talviuneen.

Mutta kesästä on hyvä haaveilla!

Kaunista potemista vaahteran varjossa

Tauti sen kun jatkuu, ja kotona ollaan. Kumpikin. Kröhimme täällä ukkelin kanssa kilpaa.

Tänään kyllä ikkunamaisemat piristivät - pitkästä aikaa! Kävin postilaatikolla kameran kanssa ja ihailin aurinkoa. Lunta ei ole vieläkään kuin nimeksi, mutta kyllä se siitä lähtee!

Harmi, kun ei vielä voi mennä tutulle pelto- ja metsätielenkille kävelemään. Kunto ei salli sitä. Peti on puolestaan ollut harvinaisen houkutteleva paikka. Nokosia tulee otettua pitkin päiviä ja öitä. Väliajat lukemista, finrexinin juontia ja syömistä; sitäkin on pakko tehdä, jotta jaksaa sairastaa. Ja sitten taas pötköttämään.

"Nokosia pitkin öitä..."? Kyllä! Univelkaa ei enää ole näin pitkän kotonalon jälkeen, pakkolevosta on ollut hyötyäkin. Heräsin siis viime yönä jo 4.45, päästin kissan pihalle ja menin nojatuoliin lukemaan. Noin 6.30 ajattelin jatkaa torkkumista. Puolitoista tuntia siinä hurahti (se lienee tyypilinen unisykli). Hieman hereilläoloa, jonka jälkeen päätin vetäistä vielä yhdet unet...

Nyt on siis menossa ikkunamaisemien ihailuhetki, nettinaputteluhetki, kohta jauhelihakastikkeen kokkaamishetki - paljon parantava sipulia, nam - ja sen jälkeen odottaakin päivänokoshetki!

On se aika...

...vuodesta, kun kuuma juoma, paukkuva pakkanen ja tunnelmavalo kuulostavat hyvältä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että täällä sitä lipitellään täydessä flunssassa apteekin tautilääkettä joulusta ylijääneiden kynttilöiden valossa. Ja ulkona talvi yrittää vallata olotilaa. Viime yönä -8,6 astetta!!!! Ja sisäinen liki 38. Hmph.

Eilen se siis iski, sunnuntaina, lepopäivänä. Tänäään työkaverit kyselivät miksen jäänyt kotiin, vaan menin heitä tartuttamaan?

Huomenna jään ehkä kaikkien edun vuoksi kotiin. Vaikka tuota kiirettä pukkaakin nyt vähän liian kanssa...

Hätshii!!!! Pärskii!!! Nenässä ei ole hanaa...

Viivotinta ei tarvittu...

...tänä aamuna. Siis sitä keltaista. Oli kaunista muutenkin. Aurinko nousi klo 8.48 ja laskee 16.19. Ilma on kirkas, pikkupakkanen. Yöllä oli -6,6 astetta. Tässähän on jo ihan oikean talven tuntua!!!!

Talvi tuli - taas kerran...

Eilen maanantaina satoi lunta. Se oli maassa vielä tänään tiistainakin. Lumi on puhdasta, valkoista... Ulkona on oikea joulusää - kuukauden myöhässä!

Myöhään pidän joulukoristeitakin. Eräs tietty ystäväni virittää jouluvalot ulos syksyllä heti pimeiden iltojen tullen. Minä taasen pidän niitä palamassa niin kauan, kunnes illat ovat jälleen valoisat! Tasapainon pitää nääs säilyä ;-)

Joulukuusikin on kasvanut oksien kärjistä jo monta senttiä! Ei sitä vielä raaski pois heittää. Sitäpaitsi jouluvalot luovat kaunista ja lämpöistä tunnelmaa. Sellaista talvista...

Tammikuu - kumma kuu

Raskaat pilvet ovat kyllä jumahtaneet Pohjolan ylle. Siksipä piti kipaista äkkiä kameran kanssa ulos, kun pilvet hieman rakoilivat. Sininen taivas vilahti hetken aikaa!! Kyllä se siellä vielä tallessa on. Mutta missä on aurinko? Kaamosaika on virallisestikin mennyt Suomesta pois torstaina, jolloin aurinko näkyi Utsjoella kertarysäyksllä melkein tunnin! Meillä täällä etelässä pitäisi riittää aurinkoa 7 tuntia. Tästä almanakkatoimiston kalenterilinkistä voi kivasti seurata päivän pituutta http://almanakka.helsinki.fi/2008/tammikuu.html

Toinen omituinen ilmiö pimeyden ja lämmön lisäksi on se, että raparperit ovat alkaneet kasvaa. Jos tuota alempaa kuvaa katsoo oikein tarkasti, sieltä huomaa pieniä punaisia länttejä. Ne ovat raparperien nuppeja, jotka nostavat jo päitään maanpinnan yläpuolelle. Huh huh!

Talvitulva

Lumettomuus sen kun jatkuu, vettä tai vesiräntää tulvii taivaan täydeltä.

Kävimme tänään Nikkilässä. Menomatkalla puolilta päivin tie oli ihan kunnossa. Mutta paluumatkalla - kolmisen tuntia myöhemmin - tilalle oli ilmestynyt järvi. Oja tulvi yli tien. Ja vettä tulee koko ajan lisää, huh huh! Ilmiö tämäkin...

Keltainen viivotin

Kun olin pikkulikka, sain koulusta keltaisen viivottimen. Rakastin sitä! Pistin viivottimen usein silmieni eteen ja katselin lähiympäristöä sen läpi. Kuinka keltaiselta ja iloiselta kaikki näyttikään! Harmaan sävyt katosivat, maisema oli pirteä!

Päätin, että sitten kun olen iso, hankin keltaiset silmälasit ja katselen kaunista maailmaa aina kun huvittaa. No, muutama vuosi sitten sellaiset aurinkolasit olivat muotia, mutta kun en käytä aurinkolaseja ollenkaan. Heh, onhan nyt Picasa keksitty korvikkeeksi...

Mutta tämän päivän harmauden keskellä olisin kaivannut sitä vanhaa viivotinta. Synkkä maisema olisi muuttunut yhdellä ranneliikkeellä vallan erinäköiseksi. Ja joskut kyllä ajatukset ja asenteetkin tarvitsisivat sellaisen suodattavan kapineen. Ehkäpä oman päänsisäisen keltaisen viivottimen käyttöä voisi harjoitella enemmänkin!

Emäsalon kallioilla

Lähdimme iltapäivällä ihastelemaan myrskyä meren rantaan. Ajelimme Porvoon lähistölle Emäsaloon, ja siellä käppäilimme ihan kärjessä olevan luotsiaseman viereisille kallioille. Tuuli oli melkoinen, aallot pauhasivat. Arki unohtui, luonnonvoimat olivat läsnä. Aurinkokin vilahti. Kaunista.

Liian dramaattista...

...myrskyn värien liioittelua!

Tänään...

...on jälleen lähes lumetonta. Tuuli tuivertaa, vettä vihmoo. Välillä pilvet yrittävät repeillä, mutta uutta harmaata pukkaa tilalle. Lämpötila plussan puolella ja ruoho on edelleen vihreää!!!

Minitalvi

Maanantaina tuprutti lunta. Sitä tuli kerralla sen verran reippaasti, että se jäi maahan muutamaksi päiväksi. Mutta vain muutamaksi. Sitten alkoivat jälleen vesisateet...

Lumetonta

Olisikohan tänään "syksyn" viimeinen lumeton päivä, ja tästä vihdoin talvi alkaisi? Pakkanen on jäädyttänyt järvet ja maat, joten routa lienee jo kohtalainen. Yöksi on luvattu lumisadetta, ehkäpä se jää vihdoinkin maahan... Eli tässä tämän päivän dokumenttikuvia!

Jäätävää

Tänään oli aivan upea ulkoilusää. Aurinko paistoi, pakkasta oli kuutisen astetta. Viima vaan oli luihin ja ytimiin tunkeutuva, mutta se ei tuntunut haittaavaan Tuusulanjärven jäällä viillettäviä retkiluistelijoita. Pakkasta on ollut koko alkuvuoden, uudet jäät ovat vielä hauraita. Eilen kaksi luistelijaa pulahti puolen tunnin välein omaan avantoonsa uimaan. Onneksi pääsivät omin avuin ylös kumpikin.

Upea oli Keski-Euroopan mäkiviikon päätöskin. Janne Ahonen voitti viimeisen kisan Bischofshofenissa ja samalla koko skaban. Hienoa!

Kiersimme muuten eräällä Euroopan autoreissulla katsastamassa mäkiviikon hyppyrimäet. Kaikki muut löytyivätkin helposti, kiivettiinkin muutamaan, mutta tämä Bischofshofen säilytti salaisuutensa. Löysimme kylän, näimme hyppyrin kaukana kylän reunalla, mutta emme löytäneet ajotietä hyppyrin juurelle!!! Kylä kyllä tuli sokkeloisine katuineen tutuksi...

Aito ja sävytetty

Picasan värejä testailen... näyttää niitä löytyvän!

Toivoa on...

...päivien pitenemisestä, valosta, lumestakin.

Päivä on saanut pituutta jo reilut 10 minuuttia lisää. Aurinko nousi tänään klo 9.24 ja laski klo 15.24. Luntakin on vuoden vaihteen myötä hieman maahan ripannut, toivottavasti sitä tulisi sopivasti jatkossakin!

Uudenvuodenlupaukset ovat yleensä toivottomia. Tällä kertaa en lupaa mitään, mutta toivon vuoden mittaan kasvavani henkisesti ja kutistuvani fyysisesti uusiin mittoihin... ;-)

(Toki itselle tärkeän päämäärän saavuttamiseksi täytyy vähän töitäkin tehdä, oli se sitten mikä tahansa...)

Toivossa on hyvä elää ja pyrkiä jotakin parempaa kohti. Ja tahdon toivoa sitä samaa kaikille muillekin ihmisille.

Toiveena on siis oikein hyvä vuosi 2008 itse kullekin!